Ponibreeders 2015

Jäin mun kesän kisamuisteloissani Harjun kansallisiin, joissa käytiin tekemässä kenraaliharjoitus ennen Ponibreeders-kilpailua. Ilmoittauduin siis viime hetkellä mukaan Ponibreeders-taisteluun Eemelin kanssa. Eemeliä ei oltu ilmoitettu mukaan alusta asti, joten maksoin itseni kipeäksi jälki-ilmoittautuessani mukaan. Halusin kuitenkin tukea tämän kilpailun järjestämistä ja saada itselleni tämän kokemuksen ratsastajana. Ponibreedersiin oli myös ilmoittautunut mukaan kova joukko poneja, joten tiukka kilpailu oli tiedossa!!

Harjun kilpailun ja Ponibreedersin väliin saatiin vielä mahtumaan mukavasti 4 päivää valmentautumista. Ensin pari päivää työskenneltiin Pietin ohjauksessa ja sitten vielä pari päivää Williamin tehokkaissa treeneissä. Kerroin kummallekin valmentajalle, että kasvattajakilpailu oli edesä ja harjoiteltiin siten pääosin ratojen tehtäviä, hiottiin siirtymisiä ja tsekkailtiin teitä haltuun. Pääsen äärimmäisen harvoin ratsastamaan ratoja kenenkään opastuksessa, joten tämä oli todella hyödyllistä treeniä minulle.

Eemeli oli näissä treeneissä koko ajan paremman ja paremman tuntuinen. Oli myös ihanaa päästä vihdoin Williamin valmennukseen pitkän tauon jäljiltä. Edellisestä kerrasta oli yli puoli vuotta aikaaa ja sen huomasi. Willin tapa valmentaa vaan sopii mulle ja Eemelille todella hyvin ja saamme sieltä aina hyvät vinkit tekemiseemme kotona.

Williamin ja Pietin ohjeet mielessä suuntasimme kohti Ypäjää ja Nuorten hevosten festivaalia. Ensin pohdin, että olisi ollut kiva mennä paikan päälle jo perjantaina ja ratsastaa kerran kisa-areenalla ennen itse kilpailua, mutta usean valmentautumispäivän jäljiltä ajattelin, että on kuitenkin parempi antaa ponin chillailla kotona mahdollisimman pitkään ja yöpyä vain yksi yö Ypäjällä. Etenkin kun lauantain starttikin oli vasta iltapäivästä.

Näihin aikoihin oli myös taas satulan kanssa ollut hieman hakemista. Vuokrasatula oli jäänyt ehkä turhan leveäksi ja satulavyöt eivät meinanneet mahtua oikein ponin alle niin, että kainaloon jäisi riittävästi tilaa ja kyynärpäät olivat tästä syystä hieman kipeytyneet. Hovihieroja kävi siis myös Ponibreeders-viikon alussa tsekkailemassa, että poni vaikuttaisi olevan kunnossa ja antoi viime hetken hoitovinkit, jotta poni olisi mahdollisimman hyvässä vireessä. Saimme käskyn kokeilla Amerigo-vyötä, joka on muotoiltu niin, että kyynärpäille tulisi enemmän tilaa. Olin kaiken hässäkän keskellä käynyt sellaisen hakemassa kokeiluun Satula.comista, mutta todennut sen olevan liian lyhyt.

Kun kuitenkin ensimmäisenä Ypäjällä törmäsin Satula.comin ihmisiin, sain apua viikonlopun aikana satulaongelmiinikin. :) Tästähän jo kirjoitinkin oman postauksen kaiken onnellisuuden keskellä.

Ensimmäisenä päivänä oli siis vuorossa He B:3. Eemeli ei tuntunut mitenkään superhuonolta eikä -hyvältäkään verryttelyssä, mutta hommat kuitenkin toimivat ihan kivasti. Mikä parasta, verryttelyssä oli ihanan rento fiilis, sillä kerrankin kaikki olivat poneilla ja oltiin vähän niin kuin yhtä suurta perhettä poneinemme. Useiden kanssa oli törmätty aiempina vuosina Laatuponikilpailuissa, joten oli kiva taas nähdä ja vaihtaa kuulumisia.

Rata ratsastettiin hiekkalaatikossa, joka osoittautuikin meille vähän kimurantiksi paikaksi. Eemeli ei koskaan ollut käynyt hiekkalaatikossa ja jännittyi reunassa olevista pensaista aivan totaalisesti. Olin aivan ihmeissäni, kun Eemeli, joka ei juuri koskaan kyttää, oli kauhusta kankeana eikä meinannut suostua mennä reunoihin ollenkaan. :) Pikkuhiljaa poni kuitenkin alkoi vähän rentoutumaan ja kuuntelemaan ja päästiin aloittamaan rata ihan mukavissa merkeissä. Viimeistä terävyyttä en saanut ratsastettua poniin, sillä rataan tutustuminen meni enemmänkin rauhoitellessa kuin terävöittäessä.

Rata sujui ihan mukavissa merkeissä, ei mitään hohdokasta, mutta ei mitään järin huonoakaan. Esitin Eemelin vähän pidemmässä matalammassa muodossa, josta tulikin sitten sanomista. Tällä kertaa kaivattiin enemmän ryhtiä. ;) Ainoa, mikä jälleen oli meidän heikkoutemme, oli käynti. Muutoin oltiin aika kivoilla pisteillä, mutta kun käynnistä tulee 5 ja kaverit saa 8, meidän olisi pitänyt loistaa muualla aika tavalla halutaksemme kärkeen. :) Erot olivat pieniä ensimmäisen päivän jälkeen ja olimme kolmantena. Olin kuitenkin ponin suoritukseen erittäin tyytyväinen, oli ilo ratsastaa tuota upeaa ponia ja esitellä kasvattajansa hienoa luomusta. Tuloksena siis ensimmäisen päivän radasta 66,136% ja puoli pistettä eroa kakkoseen!

Illalla radan jälkeen saimme vielä siis toisen hieman kapeamman satulan sovitettavaksi ja pidemmän Amerigon Protector-vyön kokeiluun. Lupasin kokeilla sitä seuraavana päivänä verryttelyssä, sillä satula näytti aivan täydelliseltä ponille kun se sen selkään testattiin karsinassa. Vyöstä tarvittiinkin yllättäen huomattvasti pidempi versio kuin mistään muusta vyöstä aiemmin, jotta kainalosyvennykset saatiin osumaan kohdilleen. Laitetaanpa nyt vielä kuva vyöstä hollille, jos joku ei ole moiseen vyöhön vielä törmännyt. Mä en itse koskaan aiemmin ole joutunut näitä satulavöitä näin tarkasti miettimään, mutta nyt olen siis huomannut, että kyllä niilläkin vaan aika suuri merkitys on silloin kun halutaan saada maksimaalista suorituskykyä ulos hevosesta. :) Eikä tietysti kaikki hevoset ole niin tarkkoja varustuksestaan, mutta Eemeli kyllä on!! Ja hyvä niin, toki haluankin, että ratsuillani on parhaat mahdollisuudet suorittaa niiltä pyydetyt tehtävät tyytyväisinä ja onnellisina.

Sunnuntain verryttelyyn lähdettiin siis kera uuden satulan ja satulavyön. Toki vanhat olivat myös mukana, jos Eemeli ei näistä uusista virityksistä pitäisikään. Mutta kuten osasin arvatakin, uusi, hieman kapeampi satula oli Eemelin mieleen ja sain nauttia samasta fiiliksestä kuin silloin kun ensimmäisiä kertoja laitoin aiemman Amerigon Eemelin selkään, jolloin se oli yhtä lailla sopiva. Olin aivan mielettömissä fiiliksissä koko verryttelyn ajan. Poni tuntui superhyvältä ja paljon ryhdikkäämmältä kun istuin taas itse oikeammassa asennossa selässä. Teki mieli vaan itkeä onnesta ponin selässä, sillä se tuntui niin hyvältä. :) Pienillä asioilla voi joskus olla suuri merkitys.

Radalla homma sujui myös erittäin mukavissa merkeissä, vaikka kaiken fiilistelyni keskellä unohdin ratsastaa peruutuksen. :) Ratana oli siis FEI:n ponien kenttäkilpailuohjelma, jossa on jo mukavasti enemmän tekemistä kuin edellisen päivän radassa. Teimme ehdottomasti yhden parhaista radoistamme siihen mennessä, mutta vieläkin vastustajat olivat jopa kovempia. Sain ponin ryhtiin ja enemmän kokoon kuin edellisenä päivänä ja siitä tulikin nyt kiitosta. Poni sai paljon kehuja ja paperit oli mukavaa luettavaa. :) Tällä kertaa prosentit 65,652% ja sillä jälleen kolmantena kahden kiven kovan suorittajan jälkeen.

Vaikkei siis sijoitusta kilpailusta tullutkaan, olin ihan hurjan onnellinen. Onnelinen siitä, että minulla on noin äärimmäisen upea ja toimiva poni, onnellinen siitä, että sain sille taas sopivammat varusteet, joiden kanssa se liikkuu mielellään ja onnellinen siitä, että olin päättänyt lähteä mukaan tähän kovatasoiseen kisaan. Tuomaristokin erikseen kehui ponibreedersin tasoa tänä vuonna. Vaikkei mukana ollut monia poneja, oli laatua kuitenkin jokaisessa niistä ja ne olivat hyvin valmisteltuja ja tehtäviensä tasalla. Oli myös äärimmäisen mukavaa kilpailla tässä kilpailussa, sillä mukaan oli saatu todella pätevät tuomarit ja järjestelyt olivat myös toimivat. Kiitokset siis jälleen kerran yhdestä ikimuistoisesta tapahtumata järjestävälle taholle ja toivottavasti pääsen mukaan näihin geimeihin jatkossakin! Harmittaa toki kun Pondekin olisi ollut erittäin hyvä lisä osallistujaksi kilpailuun, mutta tällä kertaa mulla ei ollut varaa kahta ponia jälki-ilmoittaa. Olisi vaan pitänyt ilmoittaa sekin mukaan jo silloin muutama vuosi sitten kun se minun omistukseeni siirtyi!

Suurkiitokset kasvattajalle tästä upeaakin upeammasta ponista, jonka kanssa tämäkin kilpailu oli toivottavasti vasta alkua yhteiselle urallemme!