Hiljaiseloa

Alkuviikko on mennyt töiden merkeissä ja hepatkin ovat olleet siis kevyemmällä. Murdella oli viime viikolla vähän rankempi kahden kuljetuksen ja vieraan paikan viikko, joten nyt sitten se on saanut ihan vaan relailla ja ladata akkuja, sillä tänä viikonloppuna onkin taasen Pietin kurssi Dressage Centerissä ja siellä meille saattaa kummallekin taas tulla hiki päähän. :) Ajattelin kyllä, että Piet saisi taas alkuunsa tyypata Murden ja kokeilla, että onko mikään muuttunut vai onko samat ongelmat edelleen yhtä lailla olemassa. Mulla on semmonen fiilis, että Murde ainakin vastustelee vähemmän, muttei kyllä ole kovinkaan paljon parempi reaktioissaan. Ainakaan aina. :) Eli omasta mielestäni jotain parannusta on näiden kahden kuukauden aikana saavutettu, mutta ei ehkä ihan niin paljon kuin olisi voinut olla mahdollista. Vaikka onkin kurjaa, ettei Murde viimeksi jalkojensa takia päässyt mukaan kurssille, niin nyt on tavallaan kiva kun edellisestä kerrasta on sen verran aikaa, että muutoksen (jos sellaista siis on) pystyy helposti havaitseman.

Edellisen kurssin jäljiltähän olen myös vähän muuttanut Murden ruokintaa, sillä se on ollut ja ikävä kyllä on edelleenkin aika hoikka poika, vaikka lihasta kyllä piisaa. Heinäähän se saa lähes niin paljon kuin vaan jaksaa syödä, mutta väkirehut ovat ne, joiden määrän kanssa on nyt vähän pelailtu. Murde on lähes koko elämänsä saanut yhdistelmänä kauraa ja progressia, sillä pelkkää kauraa se ei käytä kovinkaan hyvin. Tällä hetkellä niiden määrä tuntuisi olevan ihan kivasti balanssissa. Lisäksi olen lisännyt sen ruokavalioon myös Eggersmannin Aminoralin sekä noin desin verran öljyä päivittäin. Tällä hetkellä pyrin myös syöttämään näiden lisäksi kivennäistä, e-vitamiinia sekä b-vitamiinia. Tämä on nyt tuntunut olevan ihan toimiva yhtälö ja hevosessa tuntuu olevan sopivasti paukkuja. Jossain vaiheessa ehkä progressia on vielä hieman lisättävä, jotta saisi vielä vähän paremmin hevosta täyttymään. Kun katsoo sen kuvia 2- ja 3-vuotiaana tai nyt, niin tuntuu että 2- ja 3-vuotiaana pysyi paremmassa lihassa kuin nyt 6-vuotiaana. Täytyy edelleen siis pitää kuitenkin homma sopivasti avoinna, että tarvitseeko mahdollisesti vieläkin lisää ruokaa.

Murde on ensimmäinen puoliverinen, jonka ruokintaa joudun pohtimaan ihan itse, joten siksi koko homma on suhteellisen uutta. Suomenhevosteni ruokinnassa on aina pyritty siihen, että tulevat toimeen ihan perusruuilla, mutta nämä puoliveriset tuntuvat olevan siinä suhteessa hieman erilaisia. Saa nähdä, miten Zorron kanssa käy, kun se on vähän niin kuin poni, mutta kuitenkin myös niin kuin puoliverinen. Tähän asti se on pärjännyt hyvin heinällä, kauralla, progressilla ja kivennäisellä ja on ihan superhienossa kunnossa tällä hetkellä. Lisäksi sen kanssa on jännä nähdä, miten siihen vaikuttavat keväällä hormonit ja tammojen kiimat sun muut. Tähän astihan se on ollut kovin järkevä, vaikka välillä naisille olisikin ihan kiva esiintyä!

Murden rivit alkavat vihdoin olemaan jo lähes kokonaan parantuneet. Pientä rupea on vielä haavaumien paikoissa jäljellä ja niitä varjelen nyt ja yritän pitää pehmeänä, etteivät aukea enää uudelleen. Nyt sillä on ollut vielä pintelit öisin niissä jaloissa suojaamassa pöpöiltä, mutta varmaankin viikonlopun valmennusten jälkeen kokeilen jättää sen vihdoin ja viimein ilman pinteleitä. Moniponin jalat ovat vielä vähän ikävämmässä vaiheessa, mutta uskoisin, että nekin ovat jo selkeästi parempaan päin, ainakin niitä saa jo melkein hoitaa. Välillähän ne olivat ilmeisesti niin kivuliaat, ettei niitä olisi saanut oikein hoitaakaan ja se taas ei tietenkään helpottanut tilannetta alkuunkaan. Murde sen sijaan on jo vanhempi ja viisaampi ja antaa onneksi toisella lailla jalkojaan kopeloida, vaikka ne olisivat kipeätkin.

Huomenna jatkuu onneksi ratsastukset. Vuorossa olisi Sami, Jöpö, Galma ja Murde. Samia pitää vähän viritellä, jotta voi mennä Nipsun tunnille niin, että on muka tehnyt läksynsä, Jöpön ja Galman kanssa pidetään vähän hauskaa ja sitten Murdea pitäisi testailla, että on vireessä viikonloppua varten. Oon myöskin luvannut itselleni, että menen ratsastuksen jälkeen pitkästä aikaa kiertämään raviharjoitusradan selästä. :) Murden muuttaessa Anulle kävin ensimmäisen kuukauden aikana useammankin kerran ratsastelemassa radalla, jopa ravasin ja laukkasin siellä, mutta nyt on jotenkin taas mennyt pupu pöksyyn enkä ole muka uskaltanut siellä käydä ratsastelemassa. Nyt sitten bloggailijakollegan innoittamana olen päättänyt, että kyllä munkin vaan pitää taas ruveta suorittamaan muutakin kuin vain kentällä pyörimistä! :) Vaikka aina kyllä käynkin taluttamassa radalla ennen ja jälkeen, ettei siis ihan ole kentällä pyörimisestä vain kysymys, mutta nyt pitää vähän haastaa itseäänkin! Annihan on käynyt Murden kanssa ilman satulaakin radalla pöröttelemässä, että kyse ei ole siitä, ettäkö se olisi jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeeta. Kyse on lähinnä siitä, että istun paskanjäykkänä kyydissä ja Murde vaistoaa, että nyt ei ole turvallista! :)

Tällaisia pohdintoja siis tänään.