Eilen testattu koulusatula vaihtui viime hetkellä takaisin vanhaan koulupainoitteiseen yleissatulaan, sillä jostain syystä mulle jäi kuitenkin sellainen mielikuva siitä koulusatulasta, että istuin siinä hieman nokallani, mitä tunnetta ei taas aiemmassa satulassa ollut. Pitäisi siis ilmeisesti Villeä varten harkita siihen satulaan hieman kapeampaa kaarta, mutta täytyy nyt tutkailla tilannetta. Koulusatula on kuitenkin aina koulusatula. :) Ja varsinkin se oma ihana Isabellini on niin mukava istuskella. Vaikka nyt kyllä ensimmäisen kerran tuntui siltä, että uusi Ankyni on sittenkin kivempi satula Murdelle, kun pitkästä aikaa istahti Isabelliin...
Olimme hyvissä ajoin kisapaikalla ja hengailimme ja katselimme poneja. :) Ville otettiin ajoissa hommiin ja koska maneesiin ei tuntunut pääsevän, kävelin pihalla ja tehtiin siinä iso kasa pysähdyksiä, jotka ovat hieman vaikeita Villelle. Suoraan pysähtyminen ja paikoillaan seisominen on yllättävän vaikeaa pienelle hevoselle aina välillä. :)
Edellisen luokan päätyttyä pääsimme verryttelyyn ja luokan alkuun kuulutettiin olevan 7 minuuttia. Sain sitten huiman 7 minuutin pituisen verryttelyn suoritettua enkä edes ehtinyt nostaa kumpaakin laukkaa verryttelyssä. Sain ravattua pari kertaa verryttelyalueen ympäri ja yritettyä nostaa vasemman laukan pari kertaa kunnes joku aina ilmaantui tielleni... Nooh, sellaista se kilpailuverryttely usein on, joten ihan normitilanne. Usein kuitenkin annetaan reilusti aikaa verryttelyyn. Siitä hetkestä kun ratsastin sisään maneesiin, olin 7 minuutin päästä jo vihelletty radalle eli nyt verryttely oli minimaalinen. Olin tästä hieman suivaantunut sillä tällaisiin paikkoihin tulevat yleensä harjoittelemaan kokemattomat ratsastajat sekä hevoset, jotka nimenomaan juuri sitä aikaa tarvitsevat.
Ei kuitenkaan auttanut itku markkinoilla vaan radalle oli mentävä, vaikkei hevonen ollut vielä alkuunkaan avuilla tai vertynyt. Rata sitten vähän sinne tänne läpi, Ville oli varsin jännittynyt eikä ihan ohjailtavissa enkä voinut siltä ihmeitä vaatiakaan sen 5 minuutin ratsastuksen jäljiltä. Saatiin kuitenkin tehtävät suoritettua ja se nyt toki on pääasia. Prosentteja tuli tästä radasta reilu 59% ja sain paljon kehuja ratsastuksestani, joka oli tuomarin mielestä jännittynyttä hevosta rohkaisevaa ja palkitsevaa. :) Hyvä niin, sillä tilannehan oli vähiten reilu nimenomaan hevoselle.
Tässä tunnelmia radalta:
Askeleenpidennys ravissa
Laukkaa pääty-ympyrällä
Ravia
Ja meille vielä aika vaikea pysähdys ja tervehdys!
Radan jälkeen ratsastin vielä tovin verryttelyssä, jotta kaikille jäisi hieman parempi mieli tapahtuneesta. Ravia ja laukkaa verryttelyalueella vajaa kymmenisen minuuttia ja hevonen oli vihdoin pehmeä ja kuuliainen. Siinä vaiheessa olisi ollut kiva päästä radalle, mutta ehkä jollain toisella kerralla sitten... Päivä oli kuitenkin varsin positiivinen ja kaikille jäi hyvä mieli retkestä!
Kisaretken jälkeen päästiin tallille, jossa Murde oli juuri päättänyt estetunnin Annin kanssa. Pelhami oli toiminut estehommissa ihan mukavasti ja Murde ei ollut päässyt riepottelemaan Annia alkuunkaan tällä kertaa. Portit olivat jälleen olleet hieman jännittäviä ja luminen pohjakin ilmeisesti hieman haastava, mutta kummatkin olivat kuitenkin hengissä ja yhtenä palana koettelemusten jäljitä, mikä toki aina lämmittää mieltä. Hieman huonoon kohtaan tuli tämä hyppy tauko Murdelle, mutta aina ei voi valita. :( Nyt sitten vaan reeniä kehiin, jotta esterutiini löytyisi taas Murdelle ja se vanha hyppäämisen ilo, mikä sillä vielä kesällä oli... Murden kanssa riittää aina näitä haasteita elämässä, mikään ei koskaan ole vain helppoa..!
Murden jälkeen Annilla oli vuorossa Moni-Poni. Eilen oli siis pikaharjoitukset ja tänään sitten vähän paremmalla ajalla. Ensin Moni-Ponin harjaus ja varusteet päälle ja sitten kentälle esteiden sekaan ihmettelemään. Alkuun pieni pätkä juoksutusta kumpaankin suuntaan, josta oli huomattavissa, että poni oli hyvällä fiiliksellä eikä sillä ollut ylimääräistä energiaa liialti.
Sitten Anni kyytiin ja ensin pari kierrosta uralla kentän ympäri, jonka jälkeen ensimmäistä kertaa sirryttiin ympyrälle niin, että Anni ohjaili Monia itse siinä ympyrällä. Moni ei maindannut alkuunkaan sitä, että piti irtaantua taluttajasta ja jatkaa hommia "itsenäisemmin". Siinä se sitten näytti niin tyytyväiseltä ja rauhalliselta ratsastaja selässään, että otettiinpa ensimmäiset ravipätkätkin ratsastaja selässä ja vielä kumpaankin suuntaan.
Hieno poni! Leenakin oli tullut paikalle katsomaan ratsuponia, joten koko tiimi oli kasassa, kuvaajakin ikuistamassa tilanteen. Pieni Lihapiirakan värinen poni on siis osoittautunut tässäkin asiassa harvinaisen järkeväksi ja selväpäiseksi pieneksi poniksi. Hyvä näin! Tässä vielä tyytyväiset asianosaiset:
Ja sitten talliin hoidettavaksi paalin ääreen:
Päivän huvittava tapahtuma oli, kun olin menossa verryttelemään Villen kanssa, tuli joku katsojista kysymään, että olenko se, joka on myös ratsastanut SILLÄ welshponilla, kun näytän niin tutulta... :) Mainiota, Sami oli jäänyt siis senkin ihmisen mieleen... Sami <3
Kuvien copyright Pekka Pietikäinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti