Treenejä ala Nipsu

Jälleen kerran olen totaalikuolleena töissä, koska valmentautuminen on vienyt kaikki mehut minusta. Nimenomaan valmentautuminen omalla Murusellani. Olo on kuin rekan alle jäänyt kun on alla yksi treeni keskiviikkoiltana ja toinen torstaiaamuna ja niiden päälle saavuin töihin yöpymään... Mitäpä en tekisi valmentautumisen eteen. Sitten vielä viikonloppuna toiset kaksi valmennusta yövuorojen välissä. Maanantaina voin sitten kiitellä itseäni huolella kun olo on varmasti mitä virkein ja freesein. Todennäköisesti kuitenkin helpotan itseäni ja vaihdan ratsua viikonlopun höykytyksiin. Eiköhän keskivartalon kiinteytys ole tälle viikolle jo kohtuullisen hyvin suoritettuna.

Olimme siis Murden kanssa Nipsun valmennuksissa Tuomarinkylässä. Niin paljon kun mun tekikin mieli ottaa Ponpon sinne, pitäydyin alkuperäisessä suunnitelmassani ja otin kaiken hyödyn irti, mitä saatavissa oli ja ratsastin kummatkin valmennukset Muru Murdellani. Olinhan sen kanssa jo jokseenkin jälleen epätoivoinen ja hukassa.

Keskiviikkona mua suoraan sanottuna hirvitti. En taas ole päässyt ratsastamaan Murdea kunnolla ja se näkyy heti mun henkisessa suoriutumisessani sen kanssa. Vaikka hevonen tekee, mitä pyydetään, mä ite jarruttelen ja jään vetämään varmuuden vuoksi, ettei se vaan lähde mihinkään.

Kuten viime kerrallakin kuukausi sitten, oon ollut valmennuksen ajan niin keskittynyt tekemiseeni, etten oikein edes muista, että mitä siellä tehtiin. Muistan, että mietin monta kertaa, et tää juttu mun pitää muistaa kotitreeneissä, mutta jälkikäteen mietittynä mulla ei oo mitään käsitystä, et mikä ihme se juttu olis voinut olla....

Kuvista päätellen mentiin ainakin laukkaa. Ja sitä kyllä muistan tehneenikin, laukkaa eteen, laukkaa takaisin ja laukassa taivuttaen. Hevonen oli jäykkä ja niin olin minäkin. Kuitenkin välillä saatiin ihan hyviäkin asioita aikaan. Lopuksi työskenneltiin ravi-laukka-ravi-siirtymisten kanssa, jotka olivat todella haastavia varsinkin vasempaan kierrokseen. Jos hevonen ei ollut läpi ja avuilla, oli raviin siirtyminen lähes mahdotonta. Laukka nousi uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, mutta ravaaminen ei sujunut. Tästä onneksi muistan, millä sitä korjattiin eli kun tulin raviin ja jossei se meinannut lähteä sujumaan, piti ajatella väistöä ja jossei se riittänyt, piti oikeasti väistättää. Ja kylläpä löytyikin ravi ja kylläpä lähtikin kyljet venymään! Tämä harjoitus oli se, mitä mun piti muistaa jo kuukauden takaa, mutten todellakaan ollut muistanut. Nooh, nyt se on taas muistissa ja aika armoton tehtävä onkin. Loppujen lopuksi mulla oli kuitenkin vetreämpi hevonen ja parempi mieli. Mitään rentoa supersuorittamista ei kyllä todellakaan nähty, mutta todellista puurtamista kyllä koko rahan edestä!

Pohdin pitkälle yöhön, että kumpi ratsu lähtee mukaan torstaiaamuna ja Purtsi Purmelihan se sitten kuitenkin oli jälleen, sillä harjoittelu sen kanssa on vaan ihan huisin tärkeää. Pitäisi vaan päästä harjoittelemaan enemmän ja koko ajan, jotta vire säilyisi ja päästäisi etenemäänkin asioissa.

Torstaina aloiteltiin vastalaukassa kumpaankin suuntaan ja lisäksi kaahatiin vimmana ympäri maneesia, jotta saatiin hevosen paikkoja auki ja vetreäksi. Ratsastaja oli sen sijaan ihan yhtä jumissa kuin edellisenäkin päivänä eikä sitä saatu oikein mitenkään vetristymään... Normi setti siis.

Murde oli vetreämpi kuin edellisenä päivänä, mutta ehkä myös jo vähän väsynyt. Päädyttiin työstämään koko hevosen kropan asentoa, sen korjaamista ja niitä samaisia siirtymisiä. Purde on usein aika matala edestä (etenkin kun en ole sillä ratsastanut riittävästi ja pitänyt sen voimakunnosta siten huolta) ja korjaan sitä usein liian isosti ja liikaa kädellä, kuten tapahtuu alla olevassa kuvassa. Superkuvaajani on onnistunut tämänkin mulle kuvaamaan, joten näkisin itse, mitä siellä selässä oikein teen.

Tästä siis opettelin pois ja samalla opettelin korjaamaan hevosen asentoa enemmän sisäjalalla ja vaan ihan minimaalisella pienellä irrottavalla kädellä. Tämä toimikin ihan mukavasti ja saimme asentoa korjattua välillä jopa kokonaan pois peräänannosta.

Ja välillä taas putosi koko etuosan ryhti sinne jonnekin etujalkojen väliin, mistä sain sitä taas kaivella näillä uusilla neuvoilla, joista Nipsu jaksoi mua muistutella jatkuvasti...

Välillä päästiin aika lähelle ihan hyvääkin asentoa. Nipsukin jopa totesi, että Murde välillä näyttää siltä, että se saattaisi lähteä jopa liikkumaan, mutta sitten se menee ohi. :)

Mä tuskastelin tuolla kyydissä, minkä ehdin, sillä toi Murden ravi on maailmankaikkeuden kammottavin ravi istua. Se on siis niin pöyristyttävän epämiellyttävää, ettei mitään rajaa ja niin kuin kuvista näkee, mulla on joka kuvassa vähän erilainen yritys pysytellä siellä satulassa ja siltikään en oikein siinä onnistu... Mut kyl mä vielä joku päivä saan ton keskivartalon hallintani siihen kuosiin, et Murdenkaan harjoitusravissa istuminen ei tunnu missään!

Välillä sain onneks laukatakin, ettei ollut ihan vaan tota ravissa tuskastelua. Eli ravi-laukka-ravi-siirtymiset sujui jo aika kivasti, vaikka toki niissä edelleen oli omat hankaluutensa ajoittain kuten esimerkiksi oikeassa kierroksessa aina kun sain ravin isoksi ja nousin satulasta keventääkseni, nousi samalla myös laukka ja sen sellaisia pieniä kommervenkkejä. Kun ravi pysyi ravina ja laukka laukkana minun tahdostani, työstettiin vielä ravin sisällä siirtymisiä, jotk onnistuivatkin yllättävän hyvin. Muoto vaan pääsi sitten taas jo putoamaan aivan liian helposti, mutta siinä vaiheessa se voitaneen jo laittaa osittain väsymyksen piikkiinkin... Tässä kuitenkin vielä vähän tyylinäytettä lopun hieman venyvämmästä ravista.

Loistavat valmennukset oli siis taas tarjolla ja mitään muuta ei voi sanoa kuin että onni on hyvä valmentaja. Siitä ei vaan pääse mihinkään! Oltiin Murden kanssa kummatkin onnellisia ja helpottuneita kun valmennukset oli vihdoin ohitse ja päästiin huilaamaan. Ja mikä oli treenejen pääasiallinen opetus: Tee vähemmän, jotta saat hevosestasi irti enemmän!

Viikonloppuna jatkuu treeniputki siis Pietin tunneilla. Murde todennäköisimmin huilailee näiden reenien jäljiltä ja mukaan lähtee Toksu Tokaj, jonka kanssa ollaan edistytty huimasti edellisen Pietin valmennuksen jäljiltä. Siitä onkin jo lähemmäs 1,5 vuotta.... Jännä nähdä, mitä Pietillä on sanottavana meidän nykyisestä yhteistyötilastamme!