lauantai 26. huhtikuuta 2014

Nuoren hevosen virittelyä: Osa I, 2-vuotiaiden puuhastelut

Eräs aktiivisista lukijoistani toivoi minun käyvän hieman läpi nuoren hevosen tai ponin ratsuksi laittelun kulkua ja siihen liittyviä ajatuksia. Blogiani läpikäymällä voi varmasti löytää paljonkin tähän liittyviä postauksia ja eiköhän täältä aika pitkälti löydy myös kaikkien omieni hevosten laitteluun sekä kehitykseen liittyen paljon matskua, mutta ehkä sellainen pienimuotoinen yhteenveto pähkinänkuoressa voisi olla paikallaan.

Jotta saan joskus jotain julkaistuakin ja jotta tekstistä ei tule kilometrin pituista, jaan homman osiin ikävuosien mukaan. Aloitan 2-vuotispuuhista tässä ensimmäisessä tekstissä ja jatkan sitten tarinointia ikävuosi kerrallaan kohti aikuisikää. :) 

Pidettäkööt näissä teksteisssä esimerkkeinä Murdea ja Pondea, jotka ovat kummatkin tulleet omistukseeni 2-vuotiskeväällä ja siitä asti olen ollut itse vastuussa kaikista niihin liittyvistä päätöksistä eli olen alusta asti tehnyt ne itse, toki monen muun henkilön avustuksella.

Taustana tälle nuorten hevosten virittelykertomukselle kerrottakoot, että varsaa ostettaessa pidän tärkeänä, että tunnen kasvattajat ja tiedän, että varsa on alusta asti hoidettu ja ruokittu asiallisesti. Sekä Murden että Ponden tapauksessa olen tuntenut emätamman hyvin ja nähnyt varsat ihan pikkuvarsasta asti. Kummatkin olivat ikäisekseen toimivia nuoria niiden siirtyessä omistukseeni, joten niiden kanssa oli helppo jatkaa koulutuksessa eteenpäin.

Gallops Jamiro, kesällä 2006

Kaksivuotiaat pojankoltiaiset

Murden vuosi 2008

2-vuotiaana Murde kävi kevään aikana Kasvattajapäivillä sekä Kyvyt Esiin-tilaisuuksissa. Tätä varten oli harjoiteltu sekä maasta käsin esittämistä sekä irtohyppäämistä. Irtohyppääminen on nuorelle hevoselle hauskaa ja kehittävää puuhaa, jota on kiva harrastella, vaikka kyseessä olisikin kouluvarsa, jolle hyppääminen ei ole aina aivan itsestäänselvää. Irtohypytyksissä on tärkeää olla riittävä määrä asiansa osaavia ihmisiä mukana ensimmäisillä kerroilla, jotta homma on hevoselle alusta asti mahdollisimman selkeää ja mielekästä.

Maasta käsin toimiminen on myös hyvä aloittaa ajoissa nuoren hevosen kanssa, jotta hevoselle on helppoa näyttelyihin osallistuessa kävellä, ravata ja pysähtyä ihmisen rinnalla ihmisen pyynnöstä. Murdelle maasta käsin esittäminen on aina ollut helppoa ja se rakastaa ravaamista ihmisen rinnalla, parhaat ravinsa tähän mennessä se on näyttänyt juurikin tällaisessa tilanteessa. Sen sijaan irtohypytyksessä se olisi halunnut myös vain ravata eikä tajunnut itse esteiden ylittämisestä juuri yhtikäs mitään alun alkaen. Vähitellen onneksi myös hyppääminen alkoi sujumaan ihan kivasti, vaikka useita toistoja ja paljon kärsivällisyyttä siihen tarvittiinkin.

Murden ensimmäiset koettelemukset olivat siis Kyvyt Esiin-tilaisuudet Boessa. Se sai siellä kiitosta lavasäteilystään ja liikkumisestaan ja selvisi kohtuullisesti myös hypytyksistä. Kasvattajapäivillä se esiintyii edukseen, muttei ollut aivan tuomarien makuun. Murde palkittiin kuitenkin hyvällä toisella palkinnolla.

Mun ja Murden ekat yhteiset letit, KE-valmistelua, kevät 2008
BÖÖÖÖÖ!
Murde menossa esittämään kykyjään, Boe, kevät 2008
Murdehan kvaalasi myös KE-askellajifinaaliin 2-vuotiaana, joten se sai myös syksyllä hyvän opintoretken Ypäjälle. Näihin tilaisuuksiin valmistelu ja niissä käyminen toimi kaikin puolin hyvänä esikouluna nuorelle. Murdelle esiteltiin siis jo heti 2-vuotiskeväällä sekä syksyllä kaiken maailman pesut, puunaukset ja puleeraukset, kuljetukset ja vieraat paikat hevoselle ja se tottui niihin pienestä pitäen.

Murde KE-finaalissa, Ypäjä, syksy 2008
Murden ostaessani en ollut vielä kovinkaan taitava nuorten hevosten käsittelijä, vaikka jonkun verran niiden kanssa olinkin puuhastellut. Tämän takia käytin paljon apua sen käsittelyssä, esimerkiksi näyttelyissä ja KE-tilaisuuksissa sitä esitti minua huomattavasti kokeneempi henkilö. Hevosten kanssa on aina tärkeää tiedostaa rajansa ja pyytää apua silloin kun omat taidot eivät syystä tai toisesta riitä tai on edes hieman epävarma taitojen riittämisestä.

Syksyllä laidukesän jälkeen aloitettiin myös varsinaiset "treenit". Nymanin Make kävi meitä aina aika ajoin koutsailemassa ohjasajon saloihin ja ohjasajoi myös itse Murdea useamman kerran. Ohjasajo valmistelee nuorta hevosta mukavasti työnteon saloihin, mm. ääniapuihin ja ihmisen kanssa työskentelyyn. Tälloin Murde jo osoitti luonnettaan ja poistui ajoittain paikalta jopa Makelta... ;) Yleensä Makella oli kyllä hyvä ote Murdeen ja itsekin opin paljon ja harjoiteltiin itsenäisestikin hommaa jonkun kerran.

Muutoin koko vuosi kaksivuotiaana oli kuitenkin pääosin leikkiä ja laulamista. Eli mitään ihmeitä ei vielä tehty ja jos tehtiinkin niin aika harvoin. Välillä toki vähän harjoiteltiin juoksutusta ja kokeiltiin sivuohjia ja juostiin irtona kentällä ja sen sellaisia hauskuuksia, mutta ei mitään kovin vakavamielistä.
Murden juoksentelua kotikentällä joulun alla 2008
Murde asusteli myös pääosan vuodesta pihatossa kavereiden kanssa ja kesän vietti suurella laitumella nautiskellen vihreästä ruohosta ja vapaasta liikehdinnästä.

Kuva Katja Vatanen

Ponden vuosi 2011

Ponde tuli meille siis myös 2-vuotiskeväällä. Sen kanssa aloitettiin pikku hiljaa esikoulutyöt sen kotiuduttua meidän hoiviimme. Ponde opetteli juoksutuksen saloja, ohjasajon alkeet sekä myös irtohyppäsi joitakin kertoja.

Kevään ja kesän aikana Ponde kasvoi ja komistui hurjasti. Se oli ihan vielä pieni varsan rääpäle meille tullessaan keväällä, mutta jo syksyllä se näytti hurjasti aikuisemmalta. Ponden kesä koostui laiduntamisesta ja omasta kuntoilusta, sehän laukkaili joka päivä pari kertaa noin 15 minuutin lenkin ympäri sen mäkitarhaa ja huolehti siten omasta kunnostaan.

Tutustutaan Ponden kanssa, kevät 2011
Ponden hakumatkalla, kevät 2011
Ponde totuttelee valjaisiin, kevät 2011
Kesällä Ponde osallistui Kansalliseen poninäyttelyyn ja sitä varten harjoiteltiin maasta esittämistä. Pondelle oli esteponina vähän vaikeampaa säilyttää ravin tahti juostessa ihmisen vierellä kuin Murdelle, se olisi niin kovin mieluusti vain laukannut tyhmän ravaamisen sijasta. :) Pondea kävi kesän aikana treenailemassa ohjasajon saloihin sekä näyttelyssä esiintymiseen Sami-ponin omistava Leena, jolla näistä hommista oli huomattavasti enemmän kokemusta kuin minulla. Toki olin myös mukana tarkastelemassa mitä tehdään ja miten, jotta opin tästäkin projektista mahdollisimman paljon.

Näyttelyharjoituksia, kesä 2011
Poninäyttelyssä Ponde käyttäytyi pääosin hyvin ja esiintyi edukseen, mutta näimme myös ensimmäistä kertaa siltä vähän enemmän orimaisia otteita. :) Se ehkä hieman provosoitui nähdessään kymmeniä ja taas kymmeniä ihania pieniä poneja ympärillään... Hippoksen kehästä saatiin hyvä toinen palkinto ja Welsh-kehästä irtosi jopa ykkönen! Jälleen kerran kerran erittäin hyvä kokemus ja harjoitus nuorelle hevoselle.

Kaunis Pondeponi!
Ponde ravaa, kesä 2011, Vermon poninäyttely, kuva Minna Harmaala
Syksyllä Ponde kävi myös laatuponikilpailussa Ruovedellä näyttäytymässä ollen päivän ehdottomasti paras hyppääjä. Se sai ihan mielettömän hyvät arviot hypyistään, mutta askellajit olivat varsin vaatimattomat tuomareiden makuun. Irtohypytysharjoituksia oli tehty pääosin kentällä hyvin epämääräisellä estekalustolla ja viimeistelyharjoitukset maneesissakin menivät aika alavireisesti. Onneksi poni on kuitenkin niin superhyppääjä, että itse kilpailuissa se sitten esitti hienoa osaamista. Oli kivaa nähdä, kuinka helppoa hyppääminen on hevoselle (tai siis tässä tapauksessa ponille), joka on oikeasti lahjakas.

Laatuponikilpailussa, syksy 2011, kuva Minna Harmaala
Loppusyksystä harjoiteltiin ohjasajoa ja juoksuttamista ja käytettiin ponia kentällä irtojuoksemassa yhdessä Murden kanssa. Kaikki duunit sujuivat ponilta erittäin hyvin eikä sen käsittelyssä ollut juuri ongelmaa. Hieman vireänä se oli ainoastaan parin viikon saikulla seisoskelun jäljiltä, silloin turvauduimme kahdelta puolelta taluttamiseen ihan varmuuden vuoksi. Nuoren orin kanssa saa kuitenkin aina olla hieman varuillaan. Etenkin isommassa paikassa, jossa on paljon muita hevosia lähistöllä jatkuvasti.

Ponde sai myös kengät jo 2-vuotiaana jalkaansa, sillä sen kaviot ovat aika arat ja halusin sen oppivan liikkumaan alusta asti hyvin ja mielellään. Käytimme paljon hiekkateitä ohjasajossa, joten kaviot pääsivät siinä helposti kulumaan. Kengistä oli selkeästi hyötyä alusta alkaen, vaikka aiheuttivatkin päänvaivaa jossain vaiheessa irtoilemisellaan.

Tässä katsaus siis sekä Murden että Ponden ensimmäiseen vuoteen "töissä". Seuraavassa osiossa jatketaan 3-vuotispuuhasteluihin eli selkään nousuun ja ensimmäisiin ratsastuksiin. :)

5 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Jeeeee, kiva että jollekin tämäkin kelpaa. :) Oon käyttänyt tähän ehdottomasti eniten aikaa ja energiaa kaikista mun teksteistä ja vähän jo ahdisti, et eikö kukaan tykkää tämmösestä... :)

      Poista
  2. Jee, kiva kiva! Jatkoa odotellessa! Menen kahden viikon päästä katsomaan potentiaalista omaa nuorta, hii! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, heti kun vaan ehdin, yritän saada jatkoa aikaiseksi. :)

      Ihanaa, sun pitää kyl sit alkaa kans bloggailemaan, jos oman nuoren hankit!!! Minkäslaista oot menossa kattomaan? Kerro heti kaikki!!!!

      Poista
  3. Hahaa, mun itsetuntoni ei kyllä taida bloggailua kestää, siitä kaikille teille julkisesti kirjoittaville siis suuri kunnianosoitus ja aaltoja! Kyseessä on 3-vuotias WPB-ruuna, vaikuttaa juuri minun hevoseltani ainakin omistajan puheiden sekä kuvien ja videoiden perusteella! Kuinka innoissaan voi ihminen olla?!

    VastaaPoista