sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Vihti 21.4.2014




Soudin ja huopasin pitkään Vihdin aluekisoihin osallistumisen tiimoilta. Tiesin, ettei Murde ole millään asteella vielä valmis esittämään mitään kovinkaan upeaa aluehelppoaa-tasolla, mutta koska kisat oli meidän suosikki areenalla Vihdissä, ohjelma oli varsin selkeä ja simppeli ja päiväkin oli vapaa sekä minulla että hovikuljettajalla, oli kisaan vaan ilmoittauduttava.

Treenasin muutaman päivän aika kivalla menestykellä kotosalla ennen kisoja. Murde oli ihan ok, vaikkei ehkä ihan parhaimmillaan. Se tuntui toimivan varsin mukavalla menestyksellä ilman mitään normaaleista poikkeavia ongelmia. Kotona treenaaminen on aina vähän vaikeaa, sillä pitää keksiä, miten saa pitkän radan tehtäviä harjoiteltua omalla miniareenalla. :) Välillä onnistun siinä paremmin, välillä taas huonommin. Nyt lähinnä yritin saada laukattua hevosen pehmeäksi ja irtonaiseksi ja tein paljon vastalaukkatyöskentelyä, jotta sain kylkiä venymään. Myös siirtymisiä pyrin tekemään paljon, kuten aina. Joskus tuntuu, että teen liikaakin siirtymisiä sen kustannuksella että ratsastaisin samaa askellajia vähän pidemmän aikaa kerrallaan. Etenkin jos kyseessä on ravityöskentely. ;) Ravissa pitäisi vaan oppia työskentelemään paljon enemmän ja paljon tehokkaammin, nyt ainoa, mikä ravityöskentelyssä on tehokasta, on sen välttely. Ehkä vielä jonain päivänä...

Vihdin kisa-aamuna hevonen oli siis ihan kivasti viritelty, mutta tein sen sijaan itse kuolemaa. Olin niin huonossa hapessa, ettei mitään rajaa, mutta kisoihin oli lähdettävä. Päätä särki ja vatsaa kramppasi, mutta sain kuin sainkin ratsun tukan letille ja karvat ojoon sekä pakattua kaiken ponia myöten traileriin.

Verryttelyyn olin varannut ihan kivasti aikaa, ensin verkkailtiin hetki kentällä ja sitten maneesissa. Murdea hieman jännitti maneesin tuomariviritykset, mutta muisti kuitenkin nopeasti, ettei ne sellaiset tainneet sittenkään syödä pieniä hevosia aamiaiseksi. Maneesissa tuusailtiin vähän vastalaukkaa ja heräteltiin hevosta. Ravityöskentely jäi tällä kertaa pilotin olon takia varsin vajavaiseksi. Pari pohkaria yritin tehdä, mutta ei nekään kovin suurella menestyksellä onnistuneet.





Sitten takaisin ulkoverryttelyyn. Siellä yritin sitten hieman tsemppailla ja saada palettia kasaan. Siirtymisiä, lisäyksiä, vastalaukkaa ja törmäilyn välttelyä. Välillä tuntui hetkittäin ihan hyvältä, välillä taas aika vaikealta. Verrattuna viime kauteen, ollaan kuitenkin edistytty hurjasti, Murde ei ole kertaakaan tämän vuoden puolella esittänyt totaalikivettymistään. Ei tosin olla kilpailtukaan missään meille vieraissa paikoissa, mutta vielä viime syksynä kivettymistä koettiin ihan lähikisoissa Alhon tilallakin, joka kuitenkin Murdelle on varsin tuttu paikka entuudestaan. Tästä olen siis todella onnellinen. Lisäksi on muistettava, että viime keväänä ensimmäinen varsinainen kilpailumme keväällä oli He C-tasolla, koska mulla ei ollut mitään luottoa siihen, että selviäisimme yhdestäkään radasta läpi ilman kepukkaa kädessä. Eli kehitystä on tapahtunut tässä suhteessa aika huimastikin!









Parin ratsukon ajan verryttelimme ulkona ja sitten olikin aika siirtyä radalle. En ollut koskaan ratsastanut läpi kyseistä ohjelmaa Murdella, joten en yhtään tiennyt mitä odottaa. Muutoinkin siinä oli hieman sellaisia kohtia, joiden onnistumisesta ei ollut mitään takeita. :) Soitellen sotaan siis! Ohjelmana oli siis FEI:n CIC/CCI* A-kenttäkilpailuohjelma.

Alun ravikuvioiden ajan olin ihan hukassa. Suhteellisen suorassa tultiin sisään, mutta en nähnyt C-kirjainta tuomarin takaa enkä päässyt tähtäilemään siihen totutusti, mikä ärsytti suunnattomasti. Sitten volttikuvioihin, jotka menivät alkuihmetyksessä aivan miten sattuu, keskellä myötäyksessä Murde nosti päänsä ylös ja taas mä olin ihmeissäni.

Lyhyen sivun keskellä käyntiaskeleet siirtymisineen meni nekin vähän puihin, siirtymiset tuli vähän miten sattuu ja milloin sattuu. Lisäykseen Murde lähti ihan ok, nosti sitten päänsä keskivaiheilla pois peräänannosta ja lopun sitten menikin ihan ok, kun sain sen vaan takaisin kuulolle. Kommenttina olikin, että paranee loppua kohden. :) Ainakaan en tällä kertaa lopettanut kesken. Pysähdys ja peruutus tuomarien edessä olisi voinut mennä paremminkin, mutta ihan kohtuullinen se oli joka tapauksessa.


Käynti oli omasta mielestäni hyvää, pitkää ja rentoa, mutta tuomarit eivät siitä juurikaan palkinneet. Eikä kommentoineet myöskään, että mikä olisi voinut olla siinä vielä parempaa. Itse kyllä kaipaan siihen lapojen irtonaisuutta, mutta tuomarit eivät ainakaan niin olleet tähdentäneet.

Laukkaohjelma oli ihan kohtuullisen ok, mutta jouduin antamaan muodossa hieman periksi säilyttääkseni eteenpäinpyrkimyksen. Mielummin tällä hetkellä hieman kovaa eteen kuin yhtään liikaa nyökyssä, sillä olen varma, että Murde kaipaa nyt enemmän sitä, että vähän "juostaan" läpi ohjelmien kuin että himmaillaan ja hienosäädetään muodon kanssa. :) Eiköhän sen hienosäädönkin aika tule vielä jonain päivänä. Vastalaukat sujuivat ihan mukavasti ja siirtymiset tulivat ajallaan.


Sitten vielä lopputervehdykseen, johon tultiin hieman vinossa. Olin huiman onnellinen, että päästiin maaliin ja olin hengissä, sillä olotila ei juuri ollut päivän mittaan parantunut. Kuolaimet tarkastukseen ja sitten kävelylle ja kohti kotia. Prosentteja saatiin 59,348% ja vaikka luokan loppupäässä oltiinkin, olin silti varsin tyytyväinen. Ottaen huomioon harjoituksen puutteen ja tämän hetkisen suorituskunnon, teimme varmasti parhaamme. Nyt vaan harjoitusta ja ratoja ja kyllä me vielä kykenemme tulostasoa nostamaan roimastikin! Mikä parasta, kummankaan tuomarin kommenteissa ei ollut mainintaa siitä, että eteenpäinpyrkimys olisi ollut puutteellista tai meno "kuin hidastetusta filmistä". Ihanaa!



Seuraava koitos olleekin sitten Porvoon aluekisat toukokuussa. Katsotaan, saadanko mitään kehitystä aikaiseksi tässä välissä olevan kuukauden aikana! :)

Kuvia tähän tekstiin on tulossa, kunhan kuvaaja ehtii ne kuvaruuhkastaan katsomaan ja laittamaan mulle. :) Pakko vaan saada näitä tapahtumia taas käytyä läpi ja raportoitua, jotteivät ne jää kokonaan unholaan. Niin paljon on tässä taas tätä häppeninkiä tarjolla lähiviikkoina...
EDIT: Kuvat lisätty! 27.4. klo 19.17

2 kommenttia:

  1. Niin se päiväkirjan pito vain auttaa asioiden laittamisessa perspektiiviin, kun voi muistella että missä on esim. vuosi sitten oltu! Saat olla tyytyväinen :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä se hyvä on, kun voi palata menneisiin tapahtumiin ja laittaa asioita perspektiiviin. Näin on käynyt useita kertoja bloggailuni aikana ja aina siitä tulee yhtä hyvä fiilis. :)
      Tänks, Murdeen mä oonkin aika tyytyväinen, sillä sen kanssa mikään ei koskaan oo helppoa ja kun joku onnistuu, se tuntuu ihan voitolta!

      Poista