LAUANTAI
Lauantaiaamuna suoraan töistä sitten suunnattiin hakemaan traileri ja sen jälkeen hevonen ja ei muuta kuin Dressage Centeriin ja Pietin komentoon. Saavuttiin hyvissä ajoin paikalle, mutta silti tuntui tulevan kiire loppujen lopuksi saada poni ja itsensä kuntoon ja valmiiksi hommiin. Saatiin kuitenkin itsemme kuosiin ja puuttuvasta kengästäkin huolimatta jo verryttely sujui kohtuullisissa merkeissä.
Aloitettiin ravissa ja muutamilla siirtymisillä ja keventämällä Murdea edestä, sillä olin taas saanut siitä vähän vahvan jäämällä liikaa kiinni ohjaan. Kun perusravi alkoi sujumaan, tehtiin pohkeenväistöjä ja avoja, jotka onnistuivat aina hyvin jos väistätettiin/taivutettiin oikealla pohkeella, mutta vasemman pohkeen läpi saamisessa oli edelleen suuria haasteita. Yritettiin kuitenkin ja aina välillä vähän onnistuikin. Tehtiin myös muutama pysähdys, jotka onnistuivat vaihtelevasti. Jotenkin mulla on niissä semmonen fiilis, etten saa Murdea säilymään pohkeen edessä loppuun asti enkä siten pehmeänä edestä eli en saa tavallaan istunnalla pidätteitä riittävästi läpi, joten joudun olemaan vähän liian vahva kädellä ja siten taas menetän sen vähäisenkin eteenpäinpyrkimyksen tai ainakin jotain tän kaltaista olin huomaavinani.
Laukassa työstettiin kokoamisia ja lisäyksiä kokoamisista ja vähän volttejakin. Vasempaan kierrokseen mun piti olla tarkkana, että sain sen taivutettua hyvin läpi vasemmalle, oikeaan kierrokseen saatiin paljon kehuja laukasta, joka rullailikin kivasti! Vasemmassa kierroksessa näki hyvin peilistä, kuinka Purde mennä pötkötti takajalat vasemmalla koko ajan, jossei itse ollut tarkkana, mutta laukassa sitä pääsi kivasti korjaamaan ajatuksella avosta.
Laukan sisällä siirtymisten jälkeen tehtiin vaihdot kumpaankin suuntaan samoin tein puhtaasti. Pietkin oli hieman yllättynyt kuinka helposti ja siististi Purde vaihtoi kumpaankin suuntaan. Ei jääty niitä sitten jyystämään vaan jatkettiin vielä työskentelyä, vähän keskilaukkaa ja siirtymisiä ja sitten taas ravihommia, vaikka mä ehdin jo hetken luulla, että työt oli jo tehtynä.
Ravissa tehtiin vielä voltteja ja voltilta sulkuja. Vasemmalle sulut onnistui taasen erittäin hyvin, sillä Purdella on jo valmiiksi helposti ne takajalat siellä vasemmalla, mutta oikealle ei taidettu saada yhtään hyvää pätkää, paitsi ehkä jonkun kerran pari askelta lopuksi. Sitten vielä ravilisäyksiä ja nyt niitä myös niin, ettei vaan antanut Purden pidentyä kuin nälkävuosi vaan myös niin, että piti sen kaulan lyhyemäpänä ja ylempänä. Ne suoritettua, saatiin vihdoin lopettaa. :) Pietin mielestä Purde on parantunut jälleen paljon ja nyt se Pietin mukaan ensimmäistä kertaa pyöristyi kunnolla selästään ja oli ajoittain jopa rennon letkeä ja sai kunnolla homman pelaamaan takaa eteen. Kritiikkiä tuli lähinnä toispuoleisuudesta, mikä onkin ollut tiedossa ja mihin on puututtava jatkossa vielä enemmän.
Kotiuduttuamme lauantain treeneistä super-kenkääjämme tuli vielä laittamaan kengänkin kiinni, jotta pääsimme jatkamaan reenejä sunnuntaina kera kengän joka jalassa! Mieletöntä palvelua.
SUNNUNTAI
Sunnuntaina edellisillan häiden juhlistamisen jälkeen oli aika kuolemaa tekevä fiilis, mutta selvittiin kuin selvittiinkin yhdeksitoista Dressage Centeriin kellojen siirtämisestäkin huolimatta. Murde oli alusta asti väsyneen oloinen. En verrytellyt sitä loputtomasti, sillä tiesin, että muutoin loppuu paukut hyvin lyhyeen.
Aloitettiin ravissa, vähän siirtymisiä ja pari pysähdystä, sitten pohkeenväistöjä ja avoja kumpaankin suuntaan, edelleen niin, että pohkeenväistö vasemmalle ja avo oikealle oli vaikeaa ja taas pohkari oikealle ja avo vasemmalle aika helppoa, tai ainakin paljon helpompaa! Ravin eteenpäinpyrkimyksen ylläpitämisessä oli ajoittain ongelmaa, mutta välillä saatiin aikaiseksi oikein hyviäkin askeleita.
Laukassa haettiin taas laatua laukkaan kumpaankin suuntaan ja vasemmalle tuli löytää se hyvä taivutus, mitä oli jo eilen harjoiteltu etsimään. Tehtiin vähän voltteja ja sitten taas vaihdot kumpaankin suuntaan ekalla yrittämällä puhtaasti ja helposti. Sen jälkeen jatkettiinkin vastalaukoilla, mitkä on vielä aika vieras juttu Purdelle, koska aiemmassa paikassa pienellä kentällä ei sitä uskaltanut hirveästi harjoitella ja uudessa kodissa ei oo päästy harjoittelemaan oikein mitään muuta kuin käyttäytymistä, kun mun ja Purden yhteistyö ei ihan ole pelittänyt toivotulla tavalla. Mutta nyt sitten Pietin kanssa tehtiin vastalaukkoja ja yllättävän hyvin nekin sujuivat, kunhan ratsasti siirtymisen myötälaukasa huolellisesti säilyttäen taivutuksen myötälaukan suuntaan riittävän hyvin. Kumpaankin suuntaan päästiin jopa läpi lyhyiden sivujen vastalaukassa, mikä oli aika yllättävää, muttei ollenkaan huono asia. Kyllä siis toivoa vielä on. :)
Laukan jälkeen tehtiin vielä muutama pysähdys ja peruutuksen yrityskin. Peruutukset ovat nyt olleet hukassa ellei Purde itse omasta tahdostaan peruuta, sillä silloin ne toki sujuu, vaikka puolen maneesin verran, jos siltä tuntuu. Sen jälkeen Purdea alkoi ahdistamaan ja meinasi mennä kuppi nurin, kun selkeästi väsytti ja pyydettiin silti vaan kamalan vaikeita asioita! Sitten vielä ravissa eteen ja vähän ravin pidennyksiä ja jätettiin siihen, sillä paljon oli jo ehditty tekemäänkin ja mäkin olin olotilani johdosta erittäin valmis lopettamaan..!
Vaikka paljon tehtiin vaikeita asioita ja aika hyvin vielä, niin mitään wau-fiilistä ei tänään syntynyt, mutta näin jälkeen päin miettien saa kuitenkin olla ihan tyytyväinen työskentelysessioon, sillä väsymyksestä huolimatta tehtiin paljon Purdelle vaikeita asioita ja vielä ihan aika uusiakin, kuten vaihdot ja vastalaukat.
Jälleen siis erittäin tehokas viikonloppu takanapäin ja paljon mietittävää jatkoon:
* Pysähdysket pitää saada pehmeiksi, hevonen säilymään loppuun asti pyöreänä ja pehmeänä sekä paremmin pohkeen edessä
* Peruutukset pitää opettaa hevoselle uudelleen, sillä se on päässyt unohtamaan ne aivan totaalisesti ja lähinnä vaan suuttuu kun niitä yrittää siltä pyytää
* Vasemmalle pitää jumpata hevosta taipuisammaksi ja vasen pohje pitää saada paljon paremmin läpi, harjoituksina pohkeenväistö, avot ja sulut
* Vastalaukkaa pitää alkaa työstää, sillä se olisi hyvä työkalu juuri notkeuteen ja suoristamiseen
* Ravissa pyydän hevosen liian syvään muotoon ja jään liian helposti joko vetämään tai kannattelemaan, pitää antaa hevoselle tilaa, pyytää sitä kantamaan itse itsensä ja miettiä vieläkin "suorempaa" kaulaa, laukassa muoto pysyy helpommin oikeana
Näillä mennään ja toivotaan, että yhteiselomme jatkuisi taas suopeammissa merkeissä viime viikon sotimisen jälkeen ja elämä olisi siten helpompaa. :)
Kuvien copyright Pekka Pietikäinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti