Luukku 1: Didde

Ensimmäisen luukun hevonen ei suinkaan ole ensimmäinen hevonen, joka oli minulle tärkeä. Sitä ennen elämässäni olivat olleet tärkeässä roolissa jo ihanat hoitohevoseni Poni-Haassa sekä suosikkiratsuni Tuomarinkylän ratsastuskoululla. Ensimmäisen luukun hevonen on ensimmäinen hevonen, jolla oli todellinen pitkäkestoinen merkitys elämässäni, jonka kanssa opin äärettömästi sekä hevosista että myös itsestäni. Ensimmäisen luukun hevonen on yksi niistä hevosista, joiden ansiosta olen tällä tiellä edelleenkin.

Ollessani 15-vuotias innokas heppatyttö, olin ratsastanut jo muutaman vuoden ratsastuskoulussa Tuomarinkylän Ratsastuskoululla ja hoitanutkin ratsastuskouluhevosia Poni-Haassa. Omasta mielestäni olin silloin äärimmäisen taitava ratsastaja ja toki myös superhyvä hevostenkäsittelijä. ;) Mitä muutakaan siinä iässä voi olla..? Tarvitsin siis vain tilaisuuden näyttää nämä taitoni ja sehän tunnetusti ei välttämättä ratsastuskoulussa ole mahdollista, vaikka kouluvalmennusryhmässä olinkin mukana ja yritin kovasti oppia ja edistyä koko ajan...

Varsinainen lottovoitto osui kuin osuikin kohdalleni 15-vuotissyksyllä, kun kaverini sai hoitohevosen Tuomarinkartanon Kilpatallista. Hetken kuulosteltuaan tallin hoitohevostilannetta, hän löysi sieltä hoitohevosen minullekin. Muistan sen kuin eilisen päivän, kun menin esittäytymään hevosen omistajalle ja kyselemään, josko juuri minä voisin hoitaa sitä hevosta, joka oli vailla hoitajaa.

Siitä tämä kaikki sitten lähti. Sain hoitohevosekseni silloin vasta 4-vuotiaan Didde-ruunan, joka aloitteli uraansa ratsuna ja oli myös ajettu. Tämän jälkeen lähes asuin tallilla. Harjailin Diddeä, hengailin sen kanssa, laitoin sen kuntoon omistajilleen treeniin, kävimme tuntitolkulla kävelyillä Tuomarinkylän teillä yhdessä ja puunasin vimmana varusteita. Meillä oli aivan ihana porukka hoitajia tallissa ja tallilla kului aikaa todella paljon.

Oli myös ihan mielettömän upeaa, kun pääsin mukaan kisoihin Didden kanssa. Heti ensimmäisenä syksynä kävimme Laatuarvostelussa Ypäjällä ja opin sillä reissulla ihan valtavasti hevosista ja kaikesta niihin liittyvästä. Hevosen omistajat opettivat minulle koko ajan valtavasti lisää ja olin onneni kukkuloilla. Kuvioissa pyöri alusta asti myös muita hevosia, joiden kanssa pääsin myös puuhastelemaan.

5-vuotiskaudesta alkaen Diddellä kilpaili Arto Vahtera, jonka luona Didde kävi aina välillä asustelemassa Ypäjällä. Racing-kisoissa Didde napsi sijoituksia ja voittoja. Hevonen oli äärimmäisen lahjakas hyppääjä, mutta välillä varsin haastava esteiden välissä. Mikä ratsastettavuudesta ja sen puutteesta jäi erityisesti mieleen, oli että näin hoitovuosieni aikana tsiljoonittain erilaisia kuolaimia, joista hypättiin milloin milläkin. Diddellä pääsin aina silloin tällöin vähän ratsastelemaan, mutta näin jälkikäteen ajateltuna oikeastaan todella vähän. Yhdellä leirillä käytiin Ypäjällä Arto Vahteran luona, jolloin ratsastin ja hyppäsinkin Diddellä, mutta muutoin pääosin käytiin vain kävelyillä ja joskus hieman ravailtiinkin maastossa.

Retket kisahoitajana esimerkiksi Hangossa ja Savonlinnassa ovat ikimuistoisia. Kisareissuilla seurasin paljon eri hevosia, niiden menestymistä ja jo silloin aloin kiinnittää huomiota sukuihin hevosten takana. Istuin usein näillä reissuilla tuntitolkulla katselemassa kisoja lähtölista kädessä ja ihmettelin ratsujen sukuja. Usein Racing-luokat oli aamulla aikaisin, joten iltapäivällä ehti katsella isompia luokkia.

Kaksi vuotta Diddeä hoidettuani, lähdin vaihto-oppilaaksi Australiaan ja suurin huolenaiheeni oli, ettei kukaan veisi paikkaani tämän hevosen hoitajana. Suomeen palattuani jatkoin hevosen kanssa puuhastelua kuten ennenkin, vaikka edelleenkin hevonen vietti ison osan ajasta Ypäjällä Tuomarinkylän sijaan.

Didde kehittyi estehevosena ja päätyi hyppäämään isojakin luokkia. Pääsinpähän sitä ihastelemaan Ypäjän derbykentällekin kv-luokkiin Finnderbyn aikaan vuonna 2002.

Diddellä oli valitettavasti myös paljon epäonnea matkan varrella terveyden suhteen. Eräänä talvena esimerkiksi todennäköisesti jonkun huomiotta jääneen viruksen seurauksena sydänlihaksen tulehdus, jota paranneltiin pitkän aikaa, sillä riskit moisessa oli todella suuret. Didden kanssa painittiin myös vatsaongelmien kanssa, jotka lopulta veivätkin hevosen kokonaan vasta 10-vuotiaana. Sillon vatsaongelmien hoito hevosilla oli aivan lapsenkengissä Suomessa verrattuna tämän hetkiseen tilanteeseen. Silloin kuitenkin jo oppi paljon vatsaongelmista, erilaisista oireista ja niiden seuraamisesta. Nykytiedoilla olisi varmasti tätäkin hevosta pystytty auttamaan aivan toisella tavalla. On upeaa miten eläinlääketiede kehittyy suurin harppauksin pienessäkin ajassa.

Yhtälailla kun muistan sen ensimmäisen kerran kun näin Didden, muistan myös sen viimeisen kerran kun näin hevosen EKK:lla vain kuusi vuotta myöhemmin. Suuri ilo oli vaihtunut suureksi suruksi.

Didde oli ihan mielettömän upea hevonen, jonka kanssa meillä oli upea suhde. Muistan kuinka monet ihmettelivät, miten silloin varsin pieni ja hento, nuori tyttö, pystyi käsittelemään isoa, voimakastahtoista nuorta ruunaa, mutta useimmiten tuntui, että Didde halusi pitää musta huolta. Toki se välillä myös varsinkin taluttaessa osasi ottaa hatkat ja poistua paikalta, mutta varsinkin selästä käsin se oli pääosin mulle aina todella kiltti.

Didden omistajat kannustivat mua aina jatkamaan hevosharrastusta ja ratsastusta ja monella tapaa ovat auttaneet mua tässä mun elämässä eteenpäin varsinkin juuri niinä teinivuosina. Heiltä opin noina heidän hevosia hoitaneina vuosina yhtä sun toista ja paljon vielä myöhemminkin. Hevosmaailmassa kannattaa aina ammentaa oppia niiltä, joilla sitä kokemusta on enemmän kuin itsellä. Tämä hevonen oli minulle mahdollisuus osoittaa ahkeruuttani, luotettavuuttani ja sitoutumistani, asioita, jotka myöhemmin mahdollistivat minulle niin monta muuta tilaisuutta hevosten kanssa.

Didden kanssa kuljettiin upea matka, jossa yhtä lailla tekijöinä olivat mukana ne ihmiset kuin itse hevonenkin. Toivottavasti Diddellä on nyt hyvä olla siellä jossain, missä vadelmapensaita on loputtomasti eikä vatsa ole koskaan kipeä.

Kiitos Didde.

Lähde: http://www.sukuposti.net/hevoset/didde/galleria/17116