Luukku 19: Arvalon Golden Scarlett

Yhdeksännestätoista luukusta löytyy ihana karamellikaunotar Kerma-poni. Kerma ponin käyttötarkoitus oli "for fun" ja siihen se olikin oiva peli. 

Kerma-poni siis muutti Samin kanssa samaan pihaan alkukeväästä 2012. Se oli tilattu postimyynnistä muistaakseni ehkä aika pitkälti sen ulkonäön ja värin perusteella. ;) Sillä oli myös ajettu, mikä oli myös ponin valintaperusteena. 

Ponin saapuessa aloitettiin sen kanssa kuitenkin varovasti ihan alusta, sillä meillä ei ollut varmaa tietoa, miten paljon sillä oli ratsastettu. Ensimmäiset kerrat mentiin liinassa ja siitä sitten vähitellen aloitettiin ihan normityöskentelyt.

Kerma-poni osoittautui varsin kuumaksi pieneksi poniksi, jolla oli energiaa vaikka muille jakaa. Se mennä tohotti vimmana sinne tänne ja pysäyttäminen oli joskus hieman haastaavaa tai lähinnä jarrutusmatkat saattoivat kasvaa aika pitkiksi. 

Alussa sen olessa hieman hämmentynyt vielä ratsun hommista, muistan kun se jäi kiukuttelemaan portin kohdalle ja neuvottelimme pidemmänkin aikaa asiasta. Pohdin sitten ääneen, että onkohan ponissa jotain vikaa, kun kiukuttelee, mutta totesimme nopeasti, että jos olisi, niin ehkä se kiukuttelisi muissakin kohdissa kuin juuri portin kohdalla. Ja nopeasti nämäkin tilanteet sitten kuitenkin ratkesivat ja poni ymmärsi, ettei työt lopu portilla kiukuttelemalla. :) Ja kun aiemmasta elämästä meillä oli tietona vielä, että sitä jonkun aikaa ratsasti joku, kunnes tämän jonkun kiinnostus loppui eli voi olla, että tämäkin oli vain opittu toimintatapa. Tiedä näistä. :)

Poni kehittyi vuosien varrella aivan valtavasti, sille rakennettiin todella upeat lisäykset ja se oppi vastalaukat ja laukanvaihdotkin. Myös pohkeenväistöt, avot ja sulut olivat sille melkohelppoja, jos sen vaan sai keskittymään työntekoon. Pääosin Kerma kyllä yritti aina parhaansa kunhan vaan ymmärsi, mitä siltä pyydettiin. 

Kerman kanssa käytiin välillä valmentautumassakin sekä Nipsun että Andreas Hessen silmien alla ja saatiin paljon hyviä vinkkejä työskentelyyn. Alussa varsinkin niitä vinkkejä todella tarvittiinkin, sillä tämän tyyppisistä ratsuista mulla oli hyvin vähän kokemusta entuudestaan. Koko ajan kuitenkin kokemusta karttui lisää ja opin ymmärtämään tämänkin kaltaisia poneja.

Kerma-ponin kanssa kävimme myös muutamia kertoja kisoissa. Alun pari harjoituskisaa meni vielä vähän toheltaessa, mutta kun uskaltauduimme aluekisoihin, alkoi menestystäkin tulemaan. Meidän yhteinen aluekisasijoitusprosenttihan on 100%. Nooh, ei niitä aluekisoja ehditty käymään kuin kahdet, mutta kummastakin kuitenkin rusetti matkaan. Ei ollenkaan pöllösti pikkuponilta. Se ehkä kyllä tuolla ulkomuodollaan aina hurmasi tuomarit. 

Valjakkopuolellakin Kerma kehittyi huimasti ja menestyi vaativalla tasolla. Se oli ihan tähti maratonilla ja tarkkuudessa kokonsa ja nopeutensa ansiosta. Ja kun se kuitenkin oli luotettava menijä ihan missä tahansa olosuhteissa. Se ei koskaan kytännyt tai katsellut mitään, pöhisi vaan täynnä itsevarmuutta. 

Haaveiltiin Kerman kanssa jo He A-radoista, sillä periaatteessa kaikki He A:n asiat oli sillä mukavasti hallussa. Sinne asti ei kuitenkaan koskaan päästy, sillä Kerman omistaja päätti myydä sen. Kermalle löytyikin mitä ihanin uusi koti keväällä 2015 ja toimii nyt juniorikuskin valjakkoponina. Toivon hurjasti onnea ja menestystä heidän yhteiseloonsa!

Kiitokset Kerma-ponille sekä koko Kerma-ponin taustatiimille näistä ihanista vuosista ja ihanista kokemuksista. Tämän ponin kanssa todellakin oli aina hauskaa!