Akusti Akrobaatti eli Acrobat KS on yksi upeimmista projekteistani tähän mennessä. Vaikkei suurta menestystä koskaan (ainakaan vielä) päästykään nauttimaan, opin tämän hevosen kanssa todella paljon.
 |
| Ihana Aku!!! |
Aloitin Akun ratsastamisen säännöllisen epäsäännöllisesti alkukeväästä 2011. Aku oli silloin palailemassa töihin kaikenlaisilta lomiltaan. Se oli huonossa fyysisessä kunnossa lomiensa jäljiltä eikä juurikaan jaksanut tehdä töitä. Sen kanssa esimerkiksi yksi kierros laukkaa ympyrällä oli aluksi vaikeaa saavuttaa. Vähitellen kuitenkin ratsastus koko ajan helpottui Akun kunnon noustessa.
 |
| Ensimmäisiä yhteisiä maneesitreenejä keväällä 2012 |
Alkusyksystä 2011 aloitin ratsastamaan Akua säännöllisemmin pari kertaa viikossa ja sieltä alkoikin sitten todellinen kehitys ja hevonen parani melkein kerta kerralta. Toki oli myös vaikeita kausia, jolloin mikään ei meinannut sujua ja kaikki oli vaikeaa ja hakattiin päätä seinään. Pääsimme kuitenkin harjoittelemaan koko ajan enemmän ja enemmän asioita ja hevosen perusliikkuminen parani koko ajan.
 |
| Ensimmäiset yhteiset kisat Alhon tilalla keväällä 2012 |
 |
| Tuomarinkylässä keväällä 2012 |
Keväällä 2012 olimme treeneissä jo niin pitkällä, että pääsimme starttaamaankin ensimmäisiä kertoja. Muutamat seurastartit ensin alle ja vapun aikaan sitten oli vuorossa ensimmäinen aluestartti, joka ei sujunutkaan ihan niin kuin Strömsössä. Aku kyttäili eikä suostunut menemään tuomaripäätyyn alkuunkaan. Nooooh, ei siinä paljon ollut hurraamista, treenejä piti vaan jatkaa.
 |
| Riihimäen verkasta vappuna 2012 |
Akun kanssa oli paljon kaikenlaisia haasteita, mutta silloin kun kaikki sujui sen kanssa, oli fiilis mitä mahtavin. Niiden päivien avulla jaksoi ne kaikki muut päivät, jolloin oli mörköjä nurkissa tai tahmaa tassuissa tai ei muuten vaan huvittanut.
 |
| Treenit jatkui! |
Kesällä starttasimme useita kertoja aluekilpailuissa. Kävimme Lavialla, Porvoossa, Wiurilassa sekä Järvenpäässä. Tulostaso oli aina siinä 60% huituvilla. Koskaan emme kuitenkaan saanut ihan nappisuoritusta aikaiseksi, joten uskoin, että siihen 65% tulostasoon kyllä päästään, kunhan saamme palikat kohdilleen. Nuo reissut olivat kaikki aivan ihania, erityisellä lämmöllä muistelen Lavian reissua, joka oli ensimmäinen aluestartti katastrofaalisen Riihimäen jälkeen ja toiveissa oli 60% ylitys ja sateinen sää, jotta tuo musta jättiläinen jaksaisi mahdollisimman hyvin. Paikan päälle päästyämme siellä tihuttelikin vähän vettä ja olimme riemuissamme! :) Ja niinhän siinä kävikin, että saimme juuri tasan 60% tulokseksi...
Syksyllä juuri ennen Ypäjän kisoja Akulle oli käynyt ikävä episodi eräissä estekilpailuissa, jossa pohja oli pettänyt sen alta ja tämän tiimoilta se sai lihasvaurion takakankkuun. Tuon takia Ypäjän kisa jäi epävireiseksi, mutta tärkeintä oli kuitenkin, että pystyimme suorittamaan hallissa, mitä vielä aiemmin keväällä emme kyenneet tekemään.
 |
| Järvenpää 09/2012 |
Talven yli taas treenailtiin, silloin Akulla oli myös joitain pieniä lomapätkiä erinäisistä syistä ja mä pidin pientä breikkiä kaikesta mun ratsastusmasennuksestani johtuen, mutta keväällä palattiin normitreeniarkeen. Akulle oli tosin tullut mukaan aika lailla estehommia, joten treenailtiin sitten vähän niiden siivellä.
 |
| Treeneissä keväällä 2013 |
Kesän tiukan estekisakalenterin lomaan ei saatu kuin yksi ainoa "oikea" koulukisa mahtumaan ja se oli Savijärven kilpailu. Siellä tehtiin ihan perushyvä suoritus ja olin tyytyväinen Akuun. Sen kanssa oli jo varsin mukavaa kilpailuissa, sillä se käyttäytyi hyvin ja oli paljon enemmän ratsastettavissa. Syksyllä käytiin vielä päättämässä kisakausi Ypäjällä, josta taas pitkästä aikaa yli 60% suoritus. Aloin olemaan toiveikas, että vihdoin ja viimein homma alkaa sujumaan ja löydämme radallekin vielä sen supervireen, mikä kotona löytyi koko ajan useammin.
 |
| Savijärvi 06/2013 |
 |
| Syksy 2013 |
 |
| Joulu 2013 |
Talven aikana pukkasi pientä kriisiä, sillä hevonen rupesi käyttäytymään todella omituisesti varsinkin aina kun sitä koottiin edes vähän. Syy löytyi lopulta satulasta, joka ei näennäisesti ollut epäsopiva, mutta sen selkärangan tila oli Akun makuun turhan ahdas eikä se uskaltanut enää käyttää itseään kokoamisissa vaan ilmoitti, että se on epämukavaa. Uuden satulan myötä homma alkoi helpottumaan, mutta sitten alkoi klippaamisesta johtuneet ongelmat ja vaikka mitkä muut mahdolliset herkkähipiäisen kotkotukset. :) Kaikesta kuitenkin selvittiin ja treenit jatkuivat kohti kisakautta, tosin aika pitkälti tässä vaiheessa mentiin estetreenien ehdoilla.
Keväällä pohjien sulaessa päästiin treenien makuun kuitenkin niin hyvin, että päädyttiin lähtemään taas kilpailuihinkin. Tietämättäni Aku oli kuitenkin väsytetty juuri ennen kisoja totaalisesti estetreeneissä ja ihmettelin, kun hevonen ei kisapäivänä halunnut liikkua ollenkaan. Onneksi asia kuitenkin selvisi minulle edes jälkikäteen. Alapuolella otetut kuvat oli kuvattu juuri hieman ennen tuota kisareissua ja näiden kuvien ja tuon ratsastuskerran fiiliksen perusteella olin kisoihin uskaltautunut ilmoittautumaankin. Aku alkoi olemaan talven jäljiltä hienossa kunnossa ja se oli tietenkin pääasia. :)
 |
| Kevät 2014 |
 |
| Kevät 2014 |
 |
| Kevät 2014 |
Järvenpään kilpailujen jälkeen ratsastin Akua vielä muutaman kerran kotosalla. Uskaltauduin kokeilemaan jopa pitkästä aikaa laukanvaihtoja, sillä ne olivat kuuleman mukaan estetreeneissä sujuneet ja niin mäkin sain kumpaankin suuntaan puhtaita vaihtoja aikaiseksi. Olin ihan fiilareissa ja ajattelin, että niin me vielä päästään sinne vaativiinkin Akun kanssa jonain päivänä.
Valitettavasti kuitenkin yhteistyömme päättyi suureksi harmituksekseni siltä erää juuri noihin kertoihin.
Aku on ihan mielettömän suuri persoona ja todella lempeä jättiläinen. Sen katseessa on jotain sellaista, mihin jäin todella koukkuun. Aku muistuttaa myös suunnattomasti omaa Murdeani, joten ne oli hauska ratsuparivaljakko, sillä kummallakin oppi myös samalla siitä toisesta. Vaikka meillä olikin Akun kanssa paljon todella vaikeita kausia ja välillä tuntui, etten osannut toimia sen kanssa alkuunkaan, on se silti ehdottomasti yksi suosikkiratsuistani kautta aikojen. Tätä hevosta ajattelen edelleen lähes joka päivä ja sen kanssa puuhastelua mulla on usein todella ikävä. Viime juhannuksena ikäväni kulminoitui jopa siihen pisteeseen, että oli pakko käydä Akua moikkailemassa ja sen kanssa fiilistelemässä. :)
Elättelen vielä toiveita, että saisimme Akun kanssa jonain päivänä tehdä comebackin radoille. Entistäkin taitavampina. Saa nähdä, toteutuuko toiveeni koskaan.
Kiitokset Akun omistajille tämän tarinan mahdollistamisesta sekä kaikesta luottamuksesta Akun kanssa toimimisen suhteen. Olen todella kiitollinen tämänkin hevosen kanssa saaduista kokemuksista ja opeista ja niitä näiden vuosien aikana kertyi todella paljon.
Loppuun vielä videomateriaalia Wiurilan kisoista kaudelta 2012:
Mielenkiintoinen teksti. Pisti vaan vähän silmään nuo "ikävämmät" kommentit koskien esteratsastuspuolta.. Jokainen joka enemmän blogeja lukee tietää varmasti kuka tällä hevosella hyppää :)
VastaaPoistaHei ja kiitokset kommentistasi! Jos tarkoitat tuota kommenttia niistä viimeisistä kisoista ja niitä edeltäneestä esteratsastuskuviosta, niin tämän asian kerroin jo silloin aikanaan täällä blogissa ja nimenomaan tämän kyseisen esteratsastajan "luvalla" keskusteltuani asiasta hänen kanssaaan heti tapahtuneen jälkeen. Muuta "ikävää" en ainakaan tiedä kirjoittaneeni. :)
PoistaLoukkaantuminen esteradallahan oli ikävää meille kummallekin yhtä lailla ja täysin riippumaton esteratsastajasta, sillä pohja tosiaan petti hevosen alta.
Kivoja tarinoita. Näitä juttuja lukiessa on nyt välittynyt kuitenkin jo muutamasta, että jotain kitkaa tai muuta sellaista on tullut ratsastamiesi hevosten omistajien kanssa tai yhtäkkiä yhteistyö on vain loppunut. Onko tämä kovinkin yleistä ja mistä se johtuu, jos joku toinen kuitenkin jatkaa hevosten kanssa?
VastaaPoistaAinahan asiat ei mene juuri niin kuin toivoisi, ei hevosmaailmassa eikä monessa muussakaan asiassa. Näiden takana on monenlaisia taustoja, joita taas täällä on turha setviä. Akulla on maailman ihanimmat omistajat, joita arvostan suunnattomasti ja joiden kanssa oli ihanaa tehdä töitä! :)
PoistaTäytyy minunkin sanoa, että muuten kivoista kertomuksista paistaa aika ikävä sävy läpi. Kaikki mitä mainitset tästä Akun hyppäämisestä on enemmän tai vähemmän sellaista, että rivien välistä pitäisi muka lukea jotain... Kaikkea saa mielessään ajatella mutta kannattaa miettiä, miten sen julkisesti ilmaisee. Toivottavasti yhteistyönne ei jatku, jos asenteesi muita kohtaan on tuollainen. :(
VastaaPoistaHei ja kiitokset kommentistasi. Luetaan mieluusti niitä rivejä eikä niiden välejä. :) Mä näkisin positiivisten lasien läpi myös kertoneeni, että hevonen oli hienossa kunnossa ja aiemmin olin maininnut, että se oli treenannut pääosin nimenomaan näitä estehommia.
PoistaSamoin kuin kerroin myös hevosen edistyneen estetreeneissä esimerkiksi niin, että se oli oppinut laukanvaihdot, joista itsekin pääsin siis nauttimaan? Eli ei nyt kyllä ihan vaan negatiivista mun silmiini ainakaan?? :)
Tuo mainittu epäonninen kilpailu, oli minulle kilpailijana oppitunti siitä, että minun pitää tietää, mitä hevonen on tehnyt edeltäneinä päivinä, sillä minä kilpailijana olen vastuussa ratsuni hyvinvoinnista kisapäivänä. Tällaista virhearviointia en enää usko tekeväni toiste, sillä haluan, että ratsuillani on mukavaa radalla ja ne voivat suorittaa hyvinvoivina ja tyytyväisinä.
Koska nämä kertomukset ovat tarinoita minun elämästäni ja minulle tärkeistä asioista, oli tuo sellainen, jonka koin olennaiseksi. Olen kyseisen ratsastajan kanssa tästä keskustellut ihan henkilökohtaisesti ja hän silloin itse minulle sanoi, että tottakai voin kertoa näin tapahtuneen. Ilman sitä keskustelua, en varmasti tätä olisi näin maininnutkaan.
Eli rivien väleissä ei ole mitään sen kummallisempaa. Tämä on vain tarina ihmisistä, erehdyksistä ja oppimisesta. Sitä vartenhan me tätä teemme, oppiaksemme enemmän.
Nyt en kyllä ymmärrä millaisen negatiivifiltterin läpi te ihmiset luette näitä(kin) tekstejä. Kannattaa lukea, yleisesti ottaen aina, rivit eikä keksiä itse rivien väliin asioita. Esteratsastus on Akulla selkeästi ykköslaji ja kouluratsastus on mennyt sen ehdoilla. Missään kohti tekstiä ei mielestäni ole kuitenkaan pidetty tätä mitenkään kauheana asiana - omistajia tai esteratsastajaa ei nähdäkseni ole paheksuttu millään lailla. Toki asia on koettu ehkä henkilökohtaiseksi harmiksi. Se on yleensä maailmassa sallittua, jopa julkisesti.
VastaaPoistaHevosen omistajana tiedän, että yhteistyökuviot näissä hommissa muuttuu jatkuvasti. Omilla hevosillanikin on ollut useita ratsastajia eikä niiden vaihdosten takaa löyty mitään sen suurempaa draamaa tai tyytymättömyyttä ratsastajaan tms. Tilanteet ja tarpeet vaihtelee itse kullakin ja usein ratsastaja jatkaa toisen hevosen ja hevonen toisten ratsastajan kanssa, ilman että kummassakaan tai edes yhteistyössä oli mitään vikaa. Hyvissä väleissä olen tietääkseni minäkin edelleen kaikkien kanssa, vaikka näkemyseroja onkin ollut eikä mikään yhteistyökuvio ole sellaisen vuoksi päättynyt. Toki meitä löytyy moneen junaan enkä väitä etteikö yhteistyökuviot voisi päättyä myös myrskyisissä merkeissä. Kuitenkin siis on ihan normaalia, että hevoset ja ratsastajat eivät aina pysy yhdessä pitkiä aikoja, saati loputtomiin.
Kiitokset kommentistasi ja tässä oli ainakin luettu niitä rivejä eikä rivien välejä. Nimenomaan kauden 2012 jälkeen Aku keskittyi enemmän esteratsastukseen ja treenasi siinä pääosin, itsehän olin muuttanut kauemmas Akusta, joten säännöllinen treenaaminen oli helpompaa silloin juuri esteratsastajalle. Podin myös oripäivien jälkeistä ratsastusmasennusta keväällä, josta mainitsinkin tekstissä, jolloin olin jopa hetken kokonaan pois kuvioista. :)
PoistaNäinhän se on, ihmisten ja hevosten tilanteet ja yhteistyön tarve muuttuu. Itsellänikin on omilla hevosilla vaihtunut joskus ratsastajat eikä siihen sen kummempaa draamaa tarvita. Mä olen aina tehnyt yhteistyötä ihanien ihmisten ja hevosten kanssa ja olen siitä todella onnellinen. :)
Elämässä pätevät tietyt herrasmiessäännöt. Kun palkkaan ratsuttajan tai valmentajan itselleni rakennan asian luottamukseen. Mielestäni olisi hyvin ikävää lukea vuosien jälkeen analyyseja hevosesta, asiakassuhteemme epäonnistumisesta tai hevoseni sairauksista. Pidän näitä hyvin henkilökohtaisina asioina, en kaikkien ihmisten ruodittavina.
VastaaPoistalääkäreillä, opettajilla ja mielestäni hevosten valmentajillakin on vaitiolovelvollisuus hevosia ja ihmisiä koskevissa asioissa, eritoten kun niiden julkaisuun ei ole kysytty lupaa.
Kiitokset kommentistasi, jonka sisältö on äärimmäistä asiaa!
PoistaNäinhän se menee ja siksi kaikkeen pyydetään lupa ja vaikka lupa olisi, pitää silti käyttää omaa harkintakykyään siitä, mikä on järkevää kerrottavaa ja mikä ei. Olen itsekin hevosenomistaja ja minunkin hevosista on kirjoitettu muissakin blogeissa. :)
Nämä tarinat, joita tässä joulukalenterissa on kerrottu, ovat minun henkilökohtaista historiaani ja asiat, joita on tuotu esiin, ovat sellaisia, jotka ovat nimenomaan vaikuttaneet minuun ja oppimiseeni henkilökohtaisella tasolla. Useat hevosenomistajat ovat näitä linkitelleet eteenpäinkin ja olleet otettuja, että olen näitä kirjoitellut. Myöskin sellaiset, joiden kanssa yhteistyö on syystä tai toisesta päättynyt. ;)