Luukku 8: Aiheen Poika

Aiheen Poika (Vekselin Aihe - Hiluri) eli tutummin Tuppu ollee ihan ensimmäinen varsinainen ratsutusprojektini. Kun kesällä 2007 sain ensimmäisen autoni, avautui mahdollisuuksia hevosmaailmassa enemmän. Silloin lupauduin auttamaan ystävääni hänen tallillaan Ratsutila Onnen Apilassa. Onnen Apilasta löytyi silloin myös Tuppu.

Tupun omistajat pyytelivät minua silloin tällöin avuksi tämän suomenhevosruunan kanssa kun he eivät itse ehtineet paikan päälle. Tuppu oli silloin vielä hyvin vaiheessa ja jopa hieman arvaamaton. :) Laukka oli vielä holtitonta ja koko ratsastus melkoisen alkutekijöissä.

Omistajat kuitenkin huomasivat, että tulimme hyvin Tupun kanssa juttuun ja pyysivät mua paikalle melko säännöllisesti hevosta ratsastamaan. Ja kun pikku hiljaa ratsastus alkoi muistuttaa ratsastusta, tuli puheeksi myös, josko käytäisi myös kilpailuissa.

Alla kuva ensimmäisistä kilpailuista Provincia-tallilla keväällä 2008. Tuppuhan yllätti meidät kaikki ja sai rusetin heti ensi koitoksestaan. :)

Kevät 2008/ Provincia-talli

Treenit jatkuivat läpi kevään ja koska hevonen tuntui koko ajan paremmalta ja paremmalta, suuntasimme tiemme myös aluekilpailuihin. Husössä suokkicupin ensimmäisessä osakilpailussa onnistuimme myös ja rusetti tarttui sieltäkin matkaan. :) Tuppu myös muutti omistajiensa läheisyyteen asumaan. Seuraavissa kilpailuissa myöhemmin kesällä Tuppu sen sijaan päätti liueta radalta kesken ohjelman...;)

Kevät 2008 /Husö

Tuppu parani koko ajan treeneissä ja sen selkeä vahvuus oli sen laukka. Sillä on ihan mielettömän upea laukka, jota se pystyy kokoamaan vaikka piruettilaukkaan asti. Venyminen oli Tupulle hieman vaikeampaa, mutta sekin kyllä alkoi vähitellen löytymään voiman ja harjoittelun myötä.

Syksyllä käytiin myös kuninkaallisissa, jossa taas napattiin matkaan yksi sijoitus. Toisena päivänä koimme pienimuotoisen oikeusmurhan kun toinen tuomari laittoi sijalle 2 ja toinen sijalle 17 ja jäimme näin juuri sijoitusten ulkopuolelle, vaikka rata oli kyllä yksi ehdottomasti parhaitamme. Vieläkin vähän harmittaa, etten silloin mennyt kyselemään meidät tyrmänneeltä tuomarilta, mikä meni vikan, sillä paperin kommenteista asia ei minulle auennut. Olin kuitenkin todella tyytyväinen Tuppuun ja sen suoriutumiseen isommissakin kilpailuissa. Kokeilimme myös He A-tasoa, joka oli pitkästä aikaa minullekin ihan uutta ja muistn jännittäneeni melkoisen paljon. Olin vielä ensimmäinen lähtijä luokassa, joten suunnitelmani katsella vähän muita ensin ja miettiä sitten kuinka ratsastan, epäonnistui. Selvisimme kuitenkin hengissä ja hyväksytysti. Muistan vielä, kuinka juuri radan ympärystöä ympäri ratsastaessani puhelimeni pärähti soimaan taskussani ja soittoäänenä mulla oli Mikan Relax-biisi, se auttoi kyllä rentoutumaan siinä jännittävässä paikassa. :) Ja muistin ehkä laittaa puhelimenikin äänettömälle...

Ypäjä Sh-kuninkaalliset 2008 /juurikin siltä epäonnen radalta

Läpi talven jatkettiin taas treenejä, välillä enemmän, välillä vähemmän. Ruvettiin työstämään asioita vielä säntillisemmin kohti He A-tasoa. Käytiin välillä valmennuksissakin, Tuomarinkylässä järjestettiin silloin ahkeraan Heidi Svanborg-Lodmanin treenejä, jossa kävimme treenamassa.

Keväällä 2009 sitten aloitimme He A-tasolla. Ensin Lohjalla kansallista ja sitten Tuomarinkylässä aluetasolla. Tuomarinkylän radasta ei ole jäänyt juuri muuta mieleen kuin että unohdin radan. Yksi ympyrä jäi puuttumaan He A:2-radasta. Sillä kaudella kilpailimme useammankin radan sekä alue- että kansallisella tasolla, mutta sen kummempaa menestystä ei tullut. Olin vielä itse kokematon tällä tasolla eikä meille ollut riittävästi valmennusapua tarjolla, jotta olisin saanut paketin oikeasti kasaan niin että homma olisi toiminut asiaankuuluvalla tasolla. Lisäksi terveydellisetkin seikat alkoivat tulemaan esiin heinäkuun laidunloman jälkeen.

Tuomarinkylä kevät 2009

Reissu kuninkaallisiin tehtiin tuonakin vuonna, mutta hevonen ei ollut ihan vireessä. Päädyimme jättämään toisen päivän ohjelman välistä, sillä ensimmäisenä päivänä se ei tuntunut aivan normaalilta... Yhteistyömme loppui tähän. Omistajat päätyivät jatkamaan treenejä ja kilpailemista täyspainoisemmin itse kunhan hevonen oli ensin hoidettu kuntoon.

Ypäjä Sh-kuninkaalliset 2009

Tämä hevonen on yksi minulle parhaiten sopineista ratsuista koskaan. Muistelen vieläkin suunnattomalla lämmöllä sitä fiilistä, minkä tämä hevonen minulle antoi. Minua harmitti aivan suunnattomasti tämän yhteistyön päättyminen, sillä olisin halunnut vaikka vaan ratsastella tällä hevosella omaksi ilokseni ja nauttia sen ratsastamisen tuomista fiiliksistä. Muistan jäätävän harmitukseni siitäkin, kun myöhemmin tämä hevonen kävi kouluradalla toisen ratsastajan kanssa. Olin niin vihainen siitä, että joku muu pääsi nauttimaan radalle tämän hevosen kanssa siitä fiiliksestä, jonka olin mukamas itse rakentanut.

Tuppu vaan sopi minulle kuin nenä päähän. Tämän jälkeen suomenhevosten sukutietouteni jälleen kasvoi vimmasti ja ehdottomiin suosikkinimiini suokkien suvuissa lisättiin Vekseli. :) Ratsastin samaan aikaan myös muutamia muita suomenhevosia, joiden kautta tuli myös tutuiksi sellaiset suosikkinimet kuin Hilu ja Jeviiri.

Kiitokset Tupun omistajille noista aivan upeista kahdesta vuodesta, joiden aikana sain työskennellä tämän upean suomenhevosen kanssa. Kiitokset aivan ihanista kisareissuista ja hulvattomista retkistä kuninkaallisiin. Tämän hevosen kanssa opin NIIN paljon. Kiitokset kuuluu siis myös toki hevoselle itselleen.

Tuppu viettelee eläkepäiviään edelleen samojen ihmisten omistuksessa heidän omassa pihassaan, nauttien varmastikin kuninkaallisesta huolenpidosta, niin kuin hänen arvolleen sopii!