Luukku 22: S.W. Dreams Come True

S.W. Dreams Come True eli Cami muutti meille elokuun 2013 alussa valmistautumaan Laatuponikilpailuun. Ponde oli mennyt Ypäjälle ajo-opetukseen, joten meillä oli sopivasti yksi karsina vapaana. Cami saapui siis tuota tyhjiötä täyttämään. 

Cami osoittautui heti ensimmäisenä aamuna varsin vekkuliksi kaveriksi. Olin päästämässä sitä karsinasta tarhaan ihan niin kuin kaikki hevosemme on aina menneeet, niin Camihan huomasi aukon reitissä ja muina miehinä lähti tutustumaan uusiin maisemiin. Siellä se sitten käveli ja ravaili ympäri meidän pihapiiriä ja pohdin, että omistajien onkin mukava herätä meiän olkkarista niin, että oma poni on ikkunan alla kolkuttelemassa... :) Nooh, opinpahan heti, että tähän poniin ei kannata ihan hirveästi luottaa...

Poni oli meillä kaksi kuukautta hommissa ja kehittyi ihan mielettömästi. Pääosin treenailtiin sen kanssa maastossa, sillä se oli ihan supermaastoponi. Sen kanssa pystyi käydä yksinkin kunnon laukkamaastoissa ja se oli aina ihan mitä järkevin. Välillä laukkailtiin peurojen kanssa kimpassa pellolla eikä mikään tuntunut hätkäyttävän ponia. Välillä käytiin myös mm. Samin kotikentällä treenaamassa ja Tuomarinkylässä koulurataharjoituksessa tutustumassa kouluaitoihin. Ilman ongelmia tietenkin. Vaikka vähän Camia epäilyttikin liikkua Tuomarinkylässä ilman koppiin jääneen Eemelin tukea ja turvaa. 

Anni myöskin reenaili Camin kanssa hyppyjä, sillä sen oli tarkoitus esiintyä Laatuponikilpailussa myös estepuolella. Camihan on varsin lahjakas esteponi ja valmentajat kehuivat sitä maasta taivaseen. Se on supernopea etujaloistaan ja sillä on ihan mieletön ponnu. Vaikka onkin vain esteponiksi kelpaamaton cobi. ;)

Laatuponikilpailun päivä koitti ja poni teki varsin sujuvat suoritukset. Esteillä homma sujui, mitä nyt Anni käänsi sen muistaakseni kerran pois joltain linjalta kun homma ei tuntunut hyvältä. Muutoin virheittä. Askellajikokeessa poni oli todella väsynyt, sillä päivä oli ollut pitkä ja se vielä verrytteli palkintojenjaon aikana ja käytti paljon hyvää energiaansa muiden palkintojen juhlistamiseen. Estekokeen pisteet ihmetyttävät meitä kaikkia edelleen ja askellajikokeessakin rankaistiin paljon väsymyksen tuomista lieveilmiöistä. Eipä siinä, hieno kokemus ponille ja olimme siihen ihan hurjan tyytyväisiä. Vain parin kuukauden työllä siitä oli kuoriutunut kilpuri harrastepullan sijaan! 

Hyvillä mielin palautimme ponin omistajalleen, sillä se oli todella hienossa kunnossa ja oppinut paljon parin kuukauden vierailullaan. Ja jälleen olin yhä syvemmällä cobisuossa. Cobit vaan tuntuivat olevan niiiiiin mun juttu. 

Reilu vuosi tästä eteenpäin, tammikuun 2015 alussa Cami muutti takaisin mun hoiviini, ensin Mäntsälän ratsastuskoululle ja sitten meille kotiin. :) Camin omistaja pohti, että olisi hyvä saada opintonsa pulkkaan ja lähetti ylimääräisen häiriötekijänsä mulle reeniin. Ja mähän olin ihan onneni kukkuloilla, sillä Cami oli ihan mun suosikkiratsujani. 

Kevät osoittautui myöhemmin kyllä varsin haastavaksi tämän pienen mustan ponin kanssa, sillä erään ratsastuskerran aikana putosi lumia maneesin katolta ja poni meni tästä jokseenkin sekaisin. Tätä sitten työstimme pitkin kevättä, välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Kuitenkin treenit maneesissa jatkuivat koko ajan, välillä keskittymiseen auttoi puomit, välillä harjoittelimme äänien sietämistä ja välillä kävimme maneesissa ihan vaan chillailemassa. Alla oleva kuva on maaliskuulta, jolloin poni alkoi jo tokeentumaan kammottavista kokemuksistaan maailmanlopusta maneesissa. 

Cami oli ilmoitettu toukokuussa esitettäväksi jalostusarvostelussa ja sitä varten poni piti saada mahdollisimman hienoon kuntoon ja toki myös mahdollisimman toimivaksi. Haastetta riitti, mutta lopulta poni palkittiin Nurmijärven näyttelyssä II-palkinnolla ja sen arvostelu oli varsin mukavaa kuunneltavaa, vaikkei poni ihan se cobimaisin cobi olekaan. Ratsastuskokeessa esiintyminen sai kehuja ja poni toimi koko päivän kuin ajatus. Ihana päivä ja hieno kokemus, jälleen kerran!

Heinäkuun alussa Cami pääsi meille laitumelle ja sen seuraksi hankittiin veljensä S.W. Flying Jack. Camin omistaja päätti siis ryhtyä kahden ponin omistajaksi ja niin noudettiin pihaan toinenkin cobi (tai oikeammin siis kolmas). Camin veli Jake on 4-vuotias ratsun alku, jota ruvettiin sitten valmistelemaan Laatuponikilpailuun. 

Camin kesä sujui hauskoissa merkeissä, sillä se sai käydä vähän koulukisoissa ja lisäksi se kävi vähän estekisoissakin poniratsastajan kanssa. Se pääsi myös osallistumaan Ponimeetingiin Ypäjälle ja oli siellä hypellyt maastoesteitä ja tehnyt kaikkea hauskaa. Sielläkin poni sai paljon kehuja ja herätti kiinnostusta ponivalmentajien keskuudessa.

Heinäkuussa kävimme Camin elämän ensimmäisessä aluekisassa nappaamassa rusetin kotiin, mutta viikkoa myöhemmin seurakisoissa oli radan vieressä sijainnut kaiutin ponille liikaa emmekä päässeet oikein starttaamaankaan. Näin ailahtelevainen voi joskus olla ponin mieli. Eikä Camille voinut olla vihainenkaan, sillä poni todella oli kauhuissaan. Lopulta onneksi pääsimme toisen hevosen peesissä radalle niin, että ponille jäi siitäkin radalla hengailusta lopulta hyvä mieli! 

Vaikka Cami on välillä ihan äärimmäisen hankala ja jääräpäinen pieni poniini, on se silti ihan mieletön persoona ja pidän sen kanssa työskentelystä todella paljon. Moni on epäillyt sen voimia ja ajatellut sille "pärjäävänsä", mutta onkin joutunut toteamaan, ettei kyseessä ole ihan tavan poni. Vaikka veljellänsäkin on oma tahto, se ei ole mitään verrattuna Camiin... 

Mutta Camin hyväksyessä jonkun ihmisen, se ottaa tuon ihmisen omakseen ja toimii ihan toisella tapaa. Se on vaan niin herkkä mieleltään, vaikka yrittääkin esittää kovaa mimmiä. ;) Näin kävi esimerkiksi juuri poniratsastajan kanssa, jonka kanssa Cami kävi Ypäjälläkin ilman minkään sortin ongelmia... Kun taas pitkän linjan ammattilaisillekin tämä poni on ajoittain osoittanut olevansa ihan todellinen pähkinä purtavaksi. Tällaisen ponin kanssa työskentely kyllä opettaa lukemaan hevosia ja tilanteita ja olemaan läsnä hevosen kanssa joka hetkessä.

Cami ja Jake viihtyivät täällä lokakuun alkuun asti, jolloin ne palautuivat omistajansa hellään huomaan. Jostain syystä mulla on sellainen tunne, että tämä ei kuitenkaan jäänyt viimeiseksi kerraksi kun tiemme Camin kanssa kohtaavat. ;)