Luukku 7: Gatse fan Lutke Peinjum

Kun 3 vuoden opiskelujen jälkeen olin palailemassa Englannista takaisin Suomeen, etsin itselleni uutta hevosprojektia. Kävin läpi erilaisia ilmoituksia ja kuulostelin tutuiltani, josko joku tietäisi jonkun sopivan ratsun minulle.

Korkin foorumi koitui jälleen kohtalokseni. :) Löysin foorumilta ilmoituksen 5-vuotiaasta friisiläisorista, joka etsi ratsastajaa tositarkoituksella. Koska olin aina pitänyt kaikista vähän erikoisemmankin näköisistä hevosista, lähdin tutkailemaan, mikä tämä tarjottu friisi oikein olikaan.

Ilmoituksen takaa löytyi upea Gatse fan Lutke Peinjum, jonka täysveli on erittäin arvostettu jalostusori Beart 411. Muutoinkin Gatse edustaa upeaa friisiläistammalinjaa ja lisäksi isänä on sporttityyppinen Jasper 366, jonka jälkeläisissä on paljon urheilutyypin edustajia.

Laitetaanpa videokin Gatsen isästä tyrkylle:



Koska maailma on hyvin pieni paikka, Gatsen omistaja oli Murden kasvattajien Katjan ja Lauran hyvä kaveri ja niinpä sain sieltä suunnasta vielä suosituksia tehtävään. :) Näin päädyin viimeisellä lomallani Englannista kokeilemaan tätä upeaa orhea. Ja eihän siihen voinut olla ihastumatta...

Tässä muutama kuva ihan joltain ensimmäisistä ratsastuksista:

Kun palasin Englannista Suomeen opiskelujen loputtua, aloitin siis varsinaiset treenit Gatsen kanssa. Gatsen omistaja Marja oli minua varoitellut friisiläisten omituisesta ratsastettavuudesta, mutta jotenkin ensimmäiset kuukaudet menivät vielä aikalailla hurmiossa eikä kovin suuria vaikeuksia ollut. Vähitellen kuitenkin ymmärsin, mitä Marja tarkoittikaan varoittelullaan, sillä kyllä nämä mustat tukkajumalat vaan ovat useimmiten aika erikoisia ratsastettavia. :)

Kesällä pääsimme kuitenkin kerran starttaamaan nuorten hevosten luokassa Riihimäellä. Koko retki oli hurjan jännittävä, sillä olin lainannut heppapakun retkeä varten ja ajoin itse ensimmäistä kertaa elämässäni ratsuni kilpailuihin. Reissu onnistui kaikin puolin melko hyvin, ei mitään katastrofaalista ainakaan muistaakseni tapahtunut. Voi toki olla, että aika kultaa muistot. :)

Loppusyksystä Gatse muutti Tuomarinkylään sillä ajatuksena oli päästä treenaamaan hyviin puitteisiin ja olimme sopineet, että Marko Björs kävisi meitä valmentamassa siellä. Marko oli siihen aikaan ainakin yksi ainoita valmentajia, jotka ymmärsivät näitä friisiläisiä ihan oikeasti, sillä hän oli ratsastanut niitä jonkun verran. Kyllähän Gatse kulkikin aina kun Marko paikan päälle ehti, mutta valitettavasti se oli aivan liian harvoin. Muutoin meillä olikin hieman hankalaa eikä homma ihan ottanut sujuakseen niin kuin toivottiin.

Lisäksi Gatse sai vatsakalvon tulehduksen, josta kuitenkin onneksi selvisi hengissä. Tässä vaiheessa kuitenkin viimeistään jouduimme totemaan, että Tuomarinkylä ei ollut tätä hevosta varten vaan paikka oli liian haasteellinen tämän nuoren oriin sielunelämälle. Niinpä Gatse palasi stressittömämpään maalaiselämään ja yhteistyömme päättyi. Olen kuitenkin myöhemmin käynyt Gatsea ihastelemassa ja jopa sillä ratsastanutkin jonkun kerran. :) Komea näky se on edelleen ja silloisen omistajansa Marjan kanssa yhteistyö sai jatkoa juuri menneenä kesänä Marjan uuden hevosen Körmyn tiimoilta.

Gatsehan myöhemmin ruunattiin ja se kilpaili Henna Arpalon kanssa aina VaB-tasolle asti melko menestyksekkäästi. Gatsella on myös Sukupostin mukaan 14 jälkeläistä, joita en ole kyllä nähnyt pikkuvarsa-aikojen jälkeen. Niitä olisikin hauska nähdä nyt kun ne ovat jo aikuisia ratsuja. :)

Nykyään Gatse viettää leppoisia päiviä melko uuden omistajansa kanssa ja he nauttivat toinen toisistaan kuuleman mukaan. :) Toivottavasti he saavat viettää yhteiseloa vielä pitkään. Enköhän mäkin taas päädy jossain vaiheessa ihastelemaan Gatsea uudessa elämässään. :)