Luukku 11: Noel Nuudelman

Nuku rauhassa, Noel Nuudelman, sinä taitavista taitavin ja yritteliäistä yritteliäin, 

mielettömän upea suomenhevospersoona. 

Noel Nuudelman tuli varsinaisesti elämääni syksyllä 2008 sen ollessa 3-vuotias ratsun alku. Sen selässä oli jo käyty, menty käyntiä ja ravia. Se palasi tuolloin kasvattajiensa eli Murden kasvattajien talliin takaisin ja siirtyi työskentelemään mun kanssani. Oikeastaan se oli kyllä mulle tuttu jo aiemmalta ajalta sekä isänsä Vili Pontevan että emänsä Totomaijan kautta, mutta sen varsavuosina olin asunut Englannissa enkä sitä ollut nähnyt kuin muutaman kerran ohi mennen.

Aloitettin Nuipan kanssa duunit varovaisesti ihan alusta ja se tuntui varsin toimivalta ja luotettavalta alusta asti. Pian otettiin laukka mukaan selästä käsin työskentelyyn, ensin liinassa ja sitten ihan irtikin. Nuippa oli siitä erikoinen suomenhevonen, että sen laukka oli heti alusta asti todella tasapainoista ja se pystyi luonnostaan säätelemään sitä ratsastajasta huolimattakin. Muutoinkin Nuipan kanssa kaikki ratsastus tuntui helpolta. Ennemminkin sai olla varovainen, ettei tehnyt liikaa sen kanssa, sillä se oli kuitenkin vasta nuori.

Talven läpi työskenneltiin rennon letkeästi ja hevonen kehittyi ratsuna koko ajan. Mukaan kuvioon tuli myös ystäväni Kirsi, joka rupesi esittelemään hevoselle pieniä esteitä. Huomasimme nopeasti, että Nuipalla oli myös äärettömän hyvä esteäly ja sen tuntui todella kapasiteetikkaalta estehevoselta. Olivathan sekä sen emä että isäkin olleet varsin lahjakkaita hyppääjiä.

Keväällä hevosen tullessa myyntiin, emme miettineet asiaa kovinkaan kauaa. Kun Kirsi esitti minulle, että ostaisimme yhdessä Nuipan, pohdin hetken ja suostuin. Näin minulle tuli elämäni ensimmäinen oma suomenhevonen. Jako oli selvä, minä työstin hevosta sileällä ja Kirsi hyppäsi sen kanssa.

4-vuotiskeväällä siis pikku hiljaa oli Nuippaa tutustettu esteiden maailmaan käyden Tuomarinkylässä "valmennuksissa" ja toukokuussa käytiin myös kerran koulukarkeloissa kokemusta hakemassa. Alla kuva Nuippa Nuudelmanin ensimmäisestä koulukoitoksesta toukokuussa 2009. :)

Keväällä osallistuimme myös Nuipan kanssa sh-laatuarvostelukarsintaan Harjussa. Nuippa Nuudelman oli karsintansa neljäs ja pääsi sitä myöden finaaliin Ypäjälle mukaan. Se oli kyllä ihan mielettömän onnellinen hetki. Vaikkei moni muu ollut uskonut meidän hassunnäköiseen pieneen suomenhevoseen, me itse olimme uskoneet. Sinä hetkenä ensimmäisen kerran myös joku muu näytti uskovan siihen ja sen taitoihin.

Kesä meni reenaillessa kevyeen tahtiin. Käytiin maastossa, treenattiin sileällä ja esteillä. Koska hevoselle kaikki oli helppoa, ei sitä tarvinnut hirveästi höystää. Jopa mäkin sain sillä kerran hypätä ja olihan se kyllä aika helppoa. ;) Osallistuimme myös Nuipan kanssa yhteen nuorten hevosten koululuokkaan Riihimäellä aluekisoissa ja siellä Nuippa sai erityisesti kiitosta sen letkeästä luonteesta ja luottavaisuudesta. Ja sitähän se nimenomaan oli, äärimmäisen toimiva hevonen tilanteessa kuin tilanteessa.

Kauden päätavoite eli laatuarvostelufinaali Ypäjällä oli upea kokemus. Askellajiosuus meni ihan melkomallikkaasti ja esteosuus aivan nappiin. Noel Nuudelman palkittiin parhaana estehevosena, juuri niin kuin olimme salaa toivoneetkin. :) Oli myös kiva saada hyvää palautetta tekemästämme työstä hevosen kanssa, sillä emme olleet silloin kovinkaan kokeneita nuorten hevosten laittelijoita vaan vasta ihan aloittelijoita siinä puuhassa. Veikko Heikkiläkin tuli vielä erikseen kehumaan Nuippaa meille odotellessamme palkintojenjakoa. Olimme haljeta ylpeydestä.

Seuraavan talven aikana reenailtiin ja Nuippa kävi Kirsin kanssa kotikisoissa hyppäämässäkin. Olimme ajatelleet Nuipan kanssa tähdätä ikäluokkakilpailuihin 5-vuotiskaudella, mutta kisakalenterin julkaisemisen jälkeen huomasimme suurimman osan kilpailuista olevan jossain melkopitkällä ja siten meidän ulottumattomissamme. Tässä vaiheessa alkoi heräilemään ajatus Nuipan myymisestä ja uuden 4-vuotiaan hankkimisesta tilalle. Nuippa oli kuitenkin jo tietyllä tapaa melko "valmis" ja siitä olisi jo opetusmestariksikin sopivalle ratsastajalle.

Uusi omistaja löytyikin melkonopeasti ja näin päädyimme myymään tämän aarteemme. Jatkoimme kuitenkin yhteistyötä uuden omistajan kanssa ja esitimme Nuipan vielä seuraavanakin vuonna laatuarvostelufinaalissa Ypäjällä. Silloin kokonaiskilpailusta irtosi sijoitus, mutta muutoin emme olleet niin tyytyväisiä kokonaisuuteen, sillä valmistelu oli jäänyt harmittavan heikoksi. Nuipalla oli uuden omistajan aikana alkanut varsinainen epäonnen putki, jonka takia treenaamaan ei oltu päästy täyspainoisesti. Olimme kuitenkin onnellisia, että Ypäjälle kuitenkin päästiin ja tehtävistä selvittiin. Hieno kokemus se oli jälleen kuitenkin!

Tämä olikin viimeinen kerta kun Nuippaa näin. Uudesta omistajasta ei tämän jälkeen juuri enää kuulunut. Ikävä oli suuri, mutta kun on hevosestaan päättänyt luopua, se on ollut oma ratkaisu ja siinä vaiheessa ei enää auta itku markkinoilla.

Nuippa Nuudelman laukkasi vihreämmille laitumille aivan liian nuorena vuonna 2012. Tarkempaa tietoa tästä minulla ei ole. Ehkä tämänkin asian taustat minulle vielä selviävät.