Luukku 20: Hessin Näyttelijä

Hyvää kannattaa odottaa. :) Tämän päivän kirjoitus joutui hieman odottamaan muiden kiireiden johdosta, mutta nyt itse asiaan. 

Kahdennessakymmenennessä luukussa esitellään tarina nimeltä Hessin Näyttelijä. Hessin Näyttelijä tunnetaan paremmin Vilppuna, sillä Vilppuhan on esittänyt Vilppu-varsaa elokuvassa Täällä Pohjantähden alla. Vilppu on siis ollut diiva jo syntyessään, suuri elokuvatähti. 

Vilpun ja minun tieni kohtasivat keväällä 2012, jolloin Vilppu oli kääntynyt neljä. Vilpun omistava Soila otti minuun yhteyttä maaliskuun puolivälisä ja kyseli, josko saisimme Vilpun valmisteltua laatuarvostelukarsintaan. Otin haasteen vastaan ja niin alkoi tämä hassunhauska projekti nimeltä Vilppu. 

Kolmivuotiaana Vilppu oli kärsinyt kaiken maailman terveydellisistä ongelmista, joten laatuarvostelukarsinnat olivat jääneet silloin välistä. Tällä kertaa oltiin siis sitä suuremmalla innolla Vilpun kanssa touhuamassa. 

Maaliskuun 2012 loppupuoliskolla aloiteltiin hommat ja seuraavissa kuvissa on Vilppu vappuna. :) Vilpun omituisuuksiin kuuluu, että se on aina kiva ratsastaa juhlapyhinä. Vappuvilppu oli siis varsin mukava ja siitä olikin kiva saada kuvia. 

Vilppu siis ehti treenata pari kuukautta ennen Harjun laatuarvostelukarsintaa. Siihenkin väliin mahtui vielä parin viikon kelirikko sekä kaviopaiseen potemista. Matkaan kuitenkin lähdettiin hyvillä mielin. Vilpun ei ole koskaan ollut tarkoituskaan olla, mikään voittaja, mutta sillä on kuitenkin varsin kelvollinen raami ja ihan perushyvät askellajit. 

Harjussa Vilppu suoriutui ihan superhienosti, vaikka sen mahan kanssa saatiinkin olla tarkkana. Irtohypytyksessä Vilppu oli rohkea ja askellajikokeessakin varsin toimiva. Sijoituksia ei hätyytelty, mutta hieno reissu ja hvyä kokemus sekä hevoselle että tiimille. Lisäksi Vilppu sai kuitenkin varsin positiivisia arvioita taidoistaan. 

Pyhävilppuilu jatkui ja seuravaan kerran hovikuvaaja oli matkassa mukana juhannuksena. Vilppu oli alkanut oppia kantamaan itseään ja rentoutumaan kropastaan.  Vielä se oli osin hukassa kroppansa kanssa, mutta kuitenkin tuntui siltä, että suunta oli oikea. Vilppuhan on siitä hämmentävä yksilö, että se voi kaatua ihan tasaisella maalla tai jopa tallin käytävällä eli paljon työtä oli tasapainon ja kropan hallinnnan kanssa tehtävänä. 

Samana syksynä alkoi sitten ongelmat, Vilppu alkoi olemaan hankala emmekä heti oikein päässeet kiinni tamman ongelmista. Mutta sinä talvena opimme, että vaikka satula on näennäisesti sopiva, sen valuessa sentin verran eteen, voi hevonen kuljettaa päin aitoja. Opimme myös, että Vilpun hampaissa pienetkin piikkien alut ovat maailmanloppu. Romuluisesta ulkomuodostaan huolimatta Vilpun sisällä asuu todellinen prinsessa. 

Talvi meni siis melkoisen keveissä merkeissä, silä epäilimme myös Vilpun kasvun tekevän osansa asiassa. Vilppuhan on todella iso suomenhevostamma, joten sen kasvua tehtiin pitkään. Alla olevissa 5-vuotiskevään kuvissa keväältä 2013 näkee kyllä hyvin sen kropan pidentyneen paljon edellisen kevään kuvista. Vilpulle löytyi myös väliaikaiskäyttöön yleissatula, joka ei sitä ahdistanut yhtään niin paljoa. 

Kevään ja kesän 2013 aikana pääsimme kilpailuihinkin asti. Kävimme seurakisoissa Orimattilassa sekä Savijärvellä ja aluekisoissa Urjalassa. Urjalasta metsästimme kvaalitulosta 5-vuotiaiden laatuarvosteluun. Ja saimme kuin saimmekin kvaalituloksen. Jiiiihaaaaa! Vilppu suhtautui varsin tyynesti kilpurin elämäänsä ja oli kilpailuissa aina hyvin tärkeänä. Vakavia paikkoja nääs! 

Kesän aikana treenailtiin melkoahkerasti ja Vilppu alkoi jo venymään ja vanumaan kropastaankin. Välillä sillä alkoi olemaan jopa todella kiva ratsastaa. Harvemmin se oli helppoa, mutta sitäkin palkitsevampaa silloin kun se onnistui! Esteratsastusta yritettiin saada mukaan kuvioon, mutta esteratsastajan metsästys tuntui melkoepätoivoiselta. Kesän aikana parikin esteratsastajakuviota jouduttiin hautaamaan, mutta onneksi lopulta kuitenkin löytyi riittävän rohkea henkilö tähänkin tehtävään! 

5-vuotiskauden kruunasi siis laatuarvostelu Ypäjällä. Vilppu teki jälleen hienon suorituksen esteillä ja tsemppaili iihan kympillä, vaikka harjoitukset olivat jääneet todella vähäisiksi. Askellajikokeessa Vilppu myös ylitti kaikki odotukset. Vilpusta mainittiin muun muassa, että se on kiltti ja ahkera, adjektiivit, joita emme vuotta aikaisemmin olisi todellakaan uskoneet kuulevamme tässä tilanteessa... Hieno Vilppu!

Ja jälleen treenit jatkuivat. Ultimate-tavoitteemme tässä projektissa oli suomenhevosten kasvattajakilpailuun osallistuminen. Tälle isolle, hitaasti kehittyvälle tammalle se oli kova tavoite. Sillä oli vaikeuksia selvitä HeC:n tehtävistä ja Kasvattajakilpailussa taso on HeA. Eipä siinä auttanut siis kuin jatkaa treenejä. 

Ja treenejä jatkettiin ahkeraan tahtiin seuraavan vuoden ajan. Käytiin välillä Dressage Centerissä Karkkolaisen Tiinan tunnilla, mutta pääosin treenailtiin kotikentällä tai "valjakkopellolla". Harjoiteltiin Vilpulle äärivaikeita pohkareita, sillä jos jalat menee solmuun ihan suorallakin, voi kuvitella kuinka vaikeaa ne on laittaa ristiin. ;) Syksy varsinkin menikin kyllä pääosin mukavissa merkeissä, vaikka välillä toki oli vaikeaakin.

Talven huonojen kelien jäljiltä sen sijaan keväällä oli vaikeaa eikä hyvä vire meinannut millään löytyä. Yritettiin kuitenkin pysyä tavoitteessa ja harjoitella kaikkia meille vaikeita asioita, väistöjä, vastalaukkaa ja lisäyksiä. Välillä Ponssen ja välillä haketuskoneen säestämänä. ;) 

Kesällä kilpailtiin Urjalassa ja Porvoossa. Urjalassa olimme jotenkin melko epävireisiä ja Porvoossa taas pohja oli ihan hurjan liukas, joten siellä meillä ei todellakaan ollut helppoa. Onneksi jostain hyvästä hetkestä on edes jäänyt muistoksi ihana kuva. :) Uusi koulusatulakin oli hankittuna Vilpulle, jotta tekeminen olisi mahdollisimman järkevää. Porvoon kisan perusteella mun oli tarkoitus tehdä päätös kasvattajakilpailuun osallistumisesta, mutta koska liukkauden takia mun oli vaikea sanoa yhtään mitään meiän oikeasta tuloskunnosta, olin aivan ihmeissäni, että mitä tehdään.

Loppujen lopuksi kuitenkin päätin, että Kasvattajakilpailuun lähdetään. Ja onneksi niin! Kasvattajakilpailu oli todella upea kokemus. Perjantaina treenailtiin radalla kevyen hölkän muodossa ja tutustuttiin maisemiin. Vilppu oli heti tärkeänä, tietenkin! Mä olin itse ihan hirveässä kuumerutossa, mutta koitin tsemppailla parhaani mukaan. 

Lauantai oli mun kuumeruttoni pahin päivä ja vielä juuri silloin kun oli se vaikeampi rata meille vuorossa. Selvisimme kuitenkin hengissä ja saimme tehtävät suoritettua. Olimme toki ensimmäisen päivän jälkeen viimeisenä tuloslistalla, mutta se ei meitä haitannut vaan ylipäätään se, että kilpailuun oli päästy, oli voitto itsessään. Vilpun ongelmaisen 3-vuotissairastelun lomassahan siitä oli todettu, että se ei koskaan tule olemaan kilpahevonen ja nyt kuitenkin oli jo kahdella kaudella kilpailtu ilman sen suurempia ongelmia ja hevonen oli jopa kehittynyt hurjasti.

Sunnuntaille olin jo vähän paremmassa kunnossa ja pystyin tsemppailemaan vähän enemmän. Vuorossa oli elämämme ensimmäinen HeA-rata pohkareineen ja vastalaukkoineen. Paransimme huimasti edellisestä päivästä ja jätimme olikohan peräti 5 ratsukkoa taaksemmekin. Olimme NIIN ylpeitä Vilpusta, joka todistetusti peruutti säädyllisesti, meni sivuliirtoa kumpaankin suuntaan ja jopa vastalaukkasi. Kaikkien vaikeuksien jälkeen tuo oli meidän tiimille kuin voitto konsanaan. 

Vilpun suuren tavoitteen toteutumisen jäljiltä se on jäänyt enemmälti omistajansa harrastuskäyttöön ja mä olen päässyt sen kanssa reenailemaan paljonpaljon vähemmän. Onneksi kuitenkin aina silloin tällöin, sillä Vilppu on hyvä ratsu pitämään ratsastajat maan pinnalla. Ei turhia pääse kuvittelemaan itsestään ja omista taidoistaan, kun aina silloin tällöin käy Vilpun kyydissä. 

Vilppu on suuri opettaja. Jos joskus olet kuvitellut, että kallis satulavyö on hyvä ja mukava, olet väärässä. Jos joskus kuvittelit, että kaikki lampaankarvapehmusteet ovat ihan turhia, olet väärässä. Jos joskus olet ajatellut, että suomenhevonen on helppo ja suoraviivainen ratsu, ehei, ei niin ole aina. Jos joskus olet ajatellut, että tasaisella maalla hevonen pysyy pystyssä, wroooooong. 

Ja näitä tarinoita riittää. Vilpun kanssa on käyty kuolaintutkimuksissa ja etsitty sopivaa kuolainta hänen herkkään suuhunsa, sillä mikä tahansa materiaali ja muoto ei Vilpulle käy. Vilpun kanssa on todettu, että aitaa päin pysäyttäminen päätyy siihen, että jos joku ahdistaa, Vilppu vie päin aitaa. Vilpulla on mielipide joka asiaan eikä se todellakaan jätä niitä kertomatta. Taito on kuunnella ja yrittää ymmärtää Vilppua. Sitä tässä vuosien varrella on harjoiteltu. 

Mutta Vilppu pitää myös huolen ratsastajista, joilla ei välttämättä ole tilanne hallussa. Vilppu on oivallinen lumipeltolaukkaratsu. Vilppu on myös äärimmäisen onnellinen, jos sillä on tehtävä, oli se sitten vaikka keilojen keräämistä tai puiden raivaamista maastopolulla....

Seuraava tavoite Vilpulla on kantakirjaus. Saa nähdä, miten se mahtaa sujua. :)