Luukku 5: Vili Ponteva

Kun Masse keväällä 2004 loukkaantui ja lähti maalle paranemaan, olin aivan tyhjän päällä. Mulla ei ollut mitään ratsastettavaa, joten pidin silmät ja korvat auki kaikkien mahdollisten kuvioiden suhteen. Kun olin juuri päässyt tavoitteellisen ratsastuksen makuun, en ollut valmis luopumaan siitä.

KORK:in foorumin kautta löysin seuraavan ratsuni. Elämääni astui silloin ensimmäinen suomenhevosratsuni. Olinhan toki ratsastuskoululla ratsastanut suomenhevosilla, mutta en millään kovinkaan hyvillä enkä sen koommin kun siellä tunnit lopetin ennen Australiaan lähtöäni. Päädyin siis kokeilemaan 13-vuotiasta suomenhevosori Vili Pontevaa.

Vili Ponteva asusteli Sipoossa, tallilla, johon olin todennut pääsevän bussilla eli kulku sinne oli minulle mahdollinen. Niinpä lähdin sitä testailemaan. En ollut juurikaan siihen mennessä myöskään toiminut orien kanssa, joten sekin oli minulle uutta.

Vastassa Sipoossa oli kuitenkin erittäin korrektikäytöksinen orhipoika, jolla oli todellinen nautinto ratsastaa. Se oli kevyt ja ilmava ja juuri sopivan kokoinenkin mulle. Heti ensimmäisestä kerrasta alkaen olin myyty.

Lähde: http://www.sukuposti.net/hevoset/vili-ponteva/galleria/35165

Otimme heti tavoitteeksi treenata kohti sh-koulumestaruuksia. Valmentauduin niin ahkerasti kuin mahdollista, valmentajina toimivat mm. Jonna Aaltonen sekä Paula Nysten. En kuitenkaan ehtinyt treenata kovinkaan pitkään ennen kuin loukkaantuminen osui tämänkin hevosen kohdalle. Olimme juuri ilmoittautuneet ensimmäisiin kilpailuihimme kun edeltävänä päivänä hevonen ei liikkunut aivan normaalisti.

En edes muista, mikä sillä lopulta oli tai mistä se oli mahdollisesti tullut, mutta koko homma jäi siihen. Lähinnä masennuin melkototaalisesti jo toisen upean mahdollisuuden kariutuessa loukkaantumiseen ja kun pääsykokeetkaan eivät avanneet tietä opiskeluihin, oli tuo kesä melko kuivakka kaikilla tavoin. Hevostelujen vähennyttyä ostin pyörän ja ajelin sillä ratsastuksen sijaan. Kesän lopulla teinkin päätöksen lähteä Englantiin opiskelemaan saatuani sieltä opiskelupaikan. Kyseisen kevään aikana opin, mitä hevosurheilu todellisuudessa on, pettymyksiä pettymysten perään, paljon haaveita, joista ei koskaan tullut totta...

Vili Pontevalla ei ollut pitkäkestoista suoraa vaikutusta elämääni, mutta välillisesti se on ollut todella suuressa roolissa.

Vili Ponteva oli se hevonen, joka opetti minulle, mitä on hyvä suomenhevonen. Sen jälkeen musta tulikin suokkifani ja aloin imemään tietoa myös suomenhevosista enemmän. Opin suomenhevosten suvuista ja rupesin tutkimaan niitäkin uudella innolla. Musta tuli V.T.Ajatus-fani ja niinpä kummankin mun omistuksessa olleen suomenhevosen suvusta tuo nimi löytyikin. Sen jälkeen olen aina toivonut löytäväni alleni hienon suomenhevosen, joka antaisi samaa fiilistä kuin Vili Ponteva. Ja onhan niitä osunutkin kohdalle. ;)

Olen myös seurannut Vili Pontevan jälkeläisiä melkopaljon ja yksi aivan ihanahan meillä oli ystäväni Kirsin kanssa omistuksessammekin. Tällä hetkellä innolla odotan sen ainoan orina pidetyn jälkeläisen Vili Veikeän saapumista kilparadoille tai edes kantakirjattavaksi. Siltä on lupa odottaa paljon suvun perusteella.

Mutta suurin välillinen vaikutus Vili Pontevalla oli kuitenkin silloisten ylläpitäjiensä kautta, sillä Vili Ponteva oli tuolloin Katja ja Laura Vatasen Talli Laukat:ssa asumassa ja he ovat siis myöskin Murden kasvattajat. Vili Pontevan kautta alkoi minun ja heidän välinen yhteistyönsä, joka piti sisällään mitä erilaisempia yhteistyökuvioita vuosien varrella ja vieläkin he omistavat osan Murdesta. Katja ja Laura ovat vuosien varrella mahdollistaneet monessa kohtaa kehittymistäni ratsastajana ja hevosten käsittelijänä ja olen oppinut heiltä todella paljon varsoista sekä nuorista hevosista. Heidän kanssaan on aina ollut ilo tehdä yhteistyötä ja tämä hevonen, Vili Ponteva, oli sen upean yhteistyön alku ja juuri.