Luukku 23: Loituma

Syksyllä 2014 tapasin ensimmäisen kerran ihanan hurmuripoika Loituman. Loituma oli tuolloin vielä oripoika, mutta jo silloin se vaikutti fiksulta nuorelta ratsun alulta. 

Jätettiin tilanne hautumaan ruunauksen tiimoilta hetkeksi. Kevättalvella 2015 jatkettiin treenejä ja ajatuksissa oli osallistua kevään laatuarvostelukarsintaan. 

Treenit sujuivatkin varsin mallikkaasti talven aikana. Välillä saatiin työskenneltyä kentällä ja välillä käytiin maneesilla. Loituma vaikutti varsin viisaalta ja suhtautui työntekoon mukavasti. Laukka oli alusta asti Loitumalle kaikista helpoin askellaji. Siinä missä moni nuori hevonen ei saa laukkaa aina rullaamaan ja pudottaa raville, Loituma tarjosi korjaukseksi vaan vähän kootumpaa laukkaa. :) 

Ennen laatuarvostelukarsintaa kävimme kerran harjotuskilpailuissa treenaamassa vieraassa paikassa hengailua. Loituma jännityksestään huolimatta tsemppaili varsin mallikkaasti ja etenkin laukkaaminen sujui melkomukavasti. :) 

Hyvillä mielin jatkoimme kohti laatuarvostelukarsintaa Ypäjällä. Siellä Loituma esiintyi edukseen ja oli peräti ensimmäinen ei-sijoittunut. Olimme ajatelleet, että jos johonkin puolivälin paikkeille päästäisi, olisimme varsin tyytyväisiä. Pieni poniini kuitenkin yllätti meidät totaalisesti ja jäi vain hiuksenhienosti ilman finaalipaikkaa. 

Kesän aikana Loituma sai tsillailla ja kasvaa, mutta myös töitä pyrittiin pitämään mielessä. Monien menojen päällekäisyyksien johdosta jätettiin mm. Kummajaiset väliin ja tähtäiltiin syksyksi Kuninkaallisiin. 

Kuninkaallisissa sitten aivan puskista Loituma olikin keksinyt olla ihmeissään ja jännittynyt. Siinä, missä se keväällä oli vielä ollut melkoviisas uusissa paikoissa, oli se nyt aivan kauhuissaan. Ensimmäisenä päivänä oli onneksi vuorossa ryhmäratsastus, jossa kavereiden kanssa kimpassa juokseminen auttoi paljon asiaan, mutta toisen päivän HeC-radalla ei pieni Loituma meinannut kyetä hengittämäänkään. :) Onneksi sielläkin lopun laukkapätkissä vähän jo päästiin rentoutumaan ja vetämään henkeäkin. Pitkästä aikaa tuli muistutus siitä, että joidenkin hevosten kanssa pitää vaan tehdä paljon töitä sen eteen, että ne oppivat rentoutumaan ja suorittamaan radalla ja vieraassa paikassa ylipäätään.

Tästä viisastuneina aloitimme syksyn siedätyshoidon Loitumalle ja se sai vielä käydä parissa harjoituskisoissa harjoittelemassa ihan vaan vieraassa paikassa käyttäytymistä. Suunnistimme Klaukkalaan ja Karkkilaan ja kun pikkuhiljaa näytti siltä, että hevonen alkaa vieraisiin paikkoihin saapuessa olemaan oma itsemme, saatoimme jättää taas Loituman vähän kevyemmälle jaksolle.

Loituma on ollut varsin hidas kehittymään kropastaan ja mieleltäänkin. Se on tarvinnut paljon aikaa saadakseen kroppansa ja mielensä haltuun. Vaikka Loituma onkin superutelias pikkupoika, se tarvitsee paljon rohkaisua moniin asioihin. Mutta on se vaan ihan supersöpö hurmuripoika kauniin katseensa ja ihanan tukkansa kera. Ei sen kanssa voi pitkään olla pahalla tuulella, vaikka se välillä oilsikin vähän hölmö. Kun ei se tahalleen, sitä vaan vähän jänskää.... :) 

Loituma on ollut ihana suomenhevosprojekti pitkästä aikaa, sillä sen aiemman suomenhevosputken jälkeen on mulla ollut vähän vähemmän suomenhevosia työstettävänä, vaikka ne ovatkin mun suuressa suosiossani. Loituman kaupanpäällisinä tuli myös mukaan kuvioihin ihana Jopetti, josta mulla ei valitettavasti ole yhtään säädyllistä kuvaa. Jopetti kävi Loituman seurana sekä kuninkaallisissa että loppusyksyn seurakisoissa. Ja siinä on kyllä toinen sellainen hurmuri että oksat pois... Siinä vaiheessa kun Loitumalle piti opettaa radalla rentoutumista ja hengittämistä, pääsi Jopetin kanssa vaan nautiskelemaan ja esittämään sitä radalla. Superhyvä ja palkitseva suokkicombo siis! 

Suurkiitokset ihanasta kaudesta Team Hippodomelle! Odotamme innolla, mitä ensi kausi tuo tullessaan näiden ihanien suomipoikien kanssa! ♥