11. luukku: Seuraa eri lajeja!

Vaikka olisikin vihkiytynyt treenaamaan ja kehittymään jossain tietyssä ratsastuksen ja hevosurheilun alalajissa, ei kannataa unohtaa niitä kaikkia muita alalajeja kokonaan. Ainakin itse kouluratsastajana olen huomannut, että seuraamalla esteratsastusta, valjakkoajoa ja vaikkapa vikellystä, pystyy kehittämään omaa ajatteluaan ja näkemystään paljonkin.

Omista hevosistani sekä Murde että Ponde käyvät säännöllisesti estevalmennuksissa, joka on tehokasta treeniä myös niille kouluratsuina. Estetehtävät jumppaavat hevosta hyvin erilailla kuin pelkkä sileän ratsastus ja niiden takaosa vahvistuu hyvin eri lailla. Lisäksi sieltä on ammennettavissa paljon itsellekin hyödyllistä oppia, kuten esimerkiksi katseen käyttöä ja teiden ratsastuksen tarkkuutta. Esimerkiksi koulurata on vähän niin kuin rata, jossa voisi kuvitella olevan esteitä siellä täällä ripoteltuna. On tärkeää katsoa seuraavalle esteelle ja ratsastaa tie sinne huolella! ;)

Esteratsastuksen maailmasta olen myös omaksunut itselleni ja oppilailleni paljon hyviä puomiharjoituksia, käyntipuomeja, ravipuomeja ja laukkapuomeja helpottamaan askellajien säätelyssä. Puomeilla työskentely on hyvin konkreettista verrattuna työskentelyyn ilman niitä, sillä niin onnistumisen kuin epäonnistumisenkin huomaa välittömästi. Puomit eivät valehtele, oma fiilis saattaa joskus vaikka huijatakin.. ;)

Seuraan itse mielelläni estevalmennuksia, sillä sieltä välillä saa ihan katsomallakin kivoja ahaa-elämyksiä ja hyviä ajatuksia niin omaan ratsastukseen kuin opettamiseenkin. Tykkään myös katsoa hyvin eri tasoisia valmennuksia, sillä vinkit ja vihjeet ovat hyvin erilaisia eri tasoilla, vaikka pohjautuvatkin ihan samoihin perusajatuksiin!

Valjakkoajon maailma on myöskin laajentanut näkemystäni hevosten käytöstä ja kuntoharjoittelusta. Kouluratsastus ja valjakkoajo tukevat lajeina mukavasti toinen toisiaan oman kokemuksen mukaan, mutta ihan jokaisesta kouluratsusta ei taitaisi olla valjakkohevoseksi eikä kyllä ihan kaikista valjakkohevosista myöskään kouluratsuiksi.

Valjakkoajon valmennuksia on myös mukava seurailla, sillä kouluajo ja kouluratsastus ovat oikeastaan sama asia vain välineet eroavat. On myös hämmentävää, että esimerkiksi valjakkoajoon liittyy yhden käden ajo, mutta ratsastuksessa ei moista vaadita. Valjakkoajossa kuitenkaan ei ole mahdollista vaikuttaa hevoseen istunnan kautta kuten taas ratsastuksessa. Ehdottomasti olisi hienoa nähdä myös yhden käden ratsastusta, jossa hevosen tulisi toimia ratsastajan muilla avuilla. Kyrahan tätä toki on esittänyt küreissaan, mutta muutoin moinen on harvinaista herkkua nähdä...

Valjakkoajossa on myös kiehtovaa seurata, kuinka pieniin apuihin hevonen reagoi. Esimerkiksi eräänä vuonna Ben Simonsenin ajoa konkari Artemiksellaan Helsinki Horse Fairissa seuranneena olin todella vaikuttunut.  Tällaista hevosen ja ratsastajan yhteistyötä näkee harvoin Suomessa kouluratsastuksessakaan.

Valjakkoajosta kiinnostuneena olen myös suuntaamassa valjakkokoulutuomarikurssille keväällä. Sitä varten pitäisi vielä suorittaa valjakkomerkkikin... Jännää!

Tullakseen paremmaksi omassa lajissaan, kannattaa siis myös ammentaa oppia muista lajeista. Itselläni on näiden kolmen mainitun lajin lisäksi kokemusta myös matkaratsastuksesta sekä kenttäratsastuksesta. Australiassa asuessani kävin erään kerran matkaratsastuskilpailussa sekä hoidin paikalliselle kenttäratsastajalle eräissä hieman suuremmissa kahden tähden kilpailuissa. Nämä olivat myös todella opettavaisia kokemuksia. Australiassa olin myös laukkatallilla töissä viikonloppuisin, jossa oppi paljon hevosten käsittelystä ja treenaamisesta. Kävin myös kokeilemassa onneani maatalousnäyttelyiden ratsastusluokissa, joka oli varsin hauskaa puuhaa! Ei siis kannata vain jämähtää "oman lajinsa" maailmaan vaan laajentaa näköpiiriään ja käydä ihmettelemässä muiden lajien maailmoissa, josko sieltä tarttuisi mielenkiintoisia ajatuksia matkaan.