Omaa ratsastusta on tärkeää analysoida, jotta pystyy kehittymään. On tärkeää löytää ja nähdä omia heikkouksiaan, vahvuuksiaan, virheitään ja onnistumisiaan. Niitä on tärkeä osata analysoida sekä ratsastuksen aikana että sen jälkeenkin.
Ratsastaessaan on hyvä miettiä, mitä itse tekee milloinkin ja miten se vaikuttaa hevoseen ja meneillään olevaan tehtävään. Jos esimerkiksi pohkeenväistö tai vaikkapa avotaivutus ei suju, on hyvä tarkistaa, onko oma paino oikeassa suunnassa. Ei esimerkiksi tarvitse ihmetellä, miksei avotaivutus oikealle suju, jos koko oma paino roikkuu vasemmalla. Tai vaikkapa kokomisia tehdessään, on hyvä tsekata, että on suorana, ryhdissä ja takapuolen päällä eikä esimerkiksi ihmetellä, miksei hevonen ole ryhdikäs, jos itse killuu kaikki paino etuosalla.
Ohessa kuvia, joista voi tehdä tämän tyyppistä analyysiä, vaikkakin jälkikäteen...
 |
| Takakeno ratsastajalla, hevosen tulisi kantaa paremmin takaa ja sitä myöten keventyä ja nousta edestä... |
 |
| Missäs ihmeen ilmalennossa se pilotti on? |
 |
| Leuka ylös, katse eteen ja ton takanojankin vois jätttää pois.. Hevonen on sentään edes vähän ylämäkeen. |
 |
| Kerrankin aika asialliseesti, tosin noi jalat vois vielä asentaa vähän oikeampaan asentoon... |
 |
| Kummallakin yhtä hyvä nyökky (vain toisella toivottavaa)! |
 |
| Kerrankin kun poni olis ryhdissä, ni mitä tekee pilotti..? |
 |
| Takakeno, tuijotus niskaan ja kädetkin ihan miten sattuu (oikea tahattomasti ylempänä ja nyrkit sinnepäin) |
 |
| Kiva tuoli-istunta, hei! |
Ratsastusta voi myös analysoida jälkeenpäin, jolloin pohdinta on usein hyvin eri tyyppistä. Silloin voi miettiä, vaikkapa, että tänään ei sujunut, koska oma keskittyminen ei ollut riittävää tai että tänään oli superpäivä, koska lähdin jo alun alkaen hyvällä fiiliksellä liikenteeseen. On tärkeää osata miettiä ratsastuksen onnistumista oman fiiliksen pohjalta, sillä ne kaksi ovat vahvasti korrelaatiossa keskenään.
 |
| Kun on hyvä mieli, on onnistumisen todennäköisyys suurempi! |
On varmasti yhtä monia tapoja analysoida ratsastusta kuin on ratsastajiakin. Itselleni tämä valmennusten ja treenien analysoiminen blogiteksteissä on ollut kullanarvoista. Etenkin silloin, kun saa kirjoitettua tekstit lähes heti treenien jälkeen. Silloin pääsee kertaamaan valmennusten ja treenien onnistumiset ja epäonnistumiset ja miettimään ne läpi omassa mielessään hieman analyyttisemmin kuin silloin siellä selässä itse ratsastukseen keskittyessä. Tällöin yleensä tulee mieleen monta sellaista asiaa, jota ei välttämättä olisi tullut ajatelleeksi, jossei olisi kerrannut tapahtumia tekstin muodossa. Tällainen analyysi jälkikäteen antaa treenille huomattavan lisäarvon ainakin omasta mielestäni. Vielä jos saa kuvat nähtäville samalla, kun käy mielessään treeniä läpi, on hyöty ihan mieletön...
Ylianalysoiminen on sitten taas jo hieman vaarallista eikä niin kehittävääkään eli ei kannata nähdä keltaista siellä missä on vihreää. Toki on hyvä miettiä asioiden syy-seuraus-suhteita, mutta liian pitkälle niitä ei kannata viedä. Sillä tulee vain hulluksi.
Itse pyrin pitämään ratsastusanalyysini itse asiassa eli hevosen ja minun välisessä suhteessa ja siinä, millaisia merkkejä annan hevoselle allani. En niinkään koe, että hyötyisin analysoidessani säätilaa, viikon takasia treenejä tai tähtien asentoja. Hevoseni reagoivat kuitenkin suurimman osan ajasta siihen, mitä minä siellä selässä teen. Toki esimerkiksi säätila voi välillisesti vaikuttaa, jos se ahdistaa minua ja välitän ahdistukseni hevoseen... Tätä syy-seuraus taasen kannattaa joskus analysoida! :)
 |
| Kaatosateessakin voi olla kivaa! |
Analyysin laatu ei siis niinkään ole se homman juju, vaan se, että pohtii sitä, miksi jotkut asiat onnistuivat ja toiset taas eivät ja löytää niitä omia virheitään ja heikkouksiaan yhtä lailla kuin myös niitä vahvuuksiaan. Sitten voi jatkojalostaa hommaa niin, että työstää heikkouksiaan hyvänä päivänä ja keskittyy vahvuuksiin huonompina päivinä ja siten homma pysyy aina helppona ja mielekkäänä! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti