lauantai 6. joulukuuta 2014

6. luukku: Sopivat varusteet

Olit harrastaja millä tasolla tahansa, sopiviin varusteisiin kannattaa panostaa. Jos omaa hevosta ei ole, kannattaa panostaa omiin varusteisiin, jos taas on hevosenkin hankkinut, kannattaa panostaa sekä itseensä että hevoseensa. :)

Omilla varusteilla on suuri merkitys omaan ratsastamiseen. Jos varusteet on sopivat, on olo hevosen selässä mukava ja turvallinen. Esimerkiksi kypäriä kannattaa sovittaa todella monenlaisia, jotta löytyy se, mikä todella istuu omaan päähään ja tuntuum miellyttävältä. Mun pääni on esimerkiksi sellainen, johon sopii täydellisesti Charles Owenin Wellington Classic. GPA:n kypärät ei taas jostain syystä sovi mun päähäni alkuunkaan, vaikka ne muutoin laatukypäriä olisivatkin. Jos kypärä on väärän mallinen, se ahdistaa eikä helpota yhtään ratsastamiseen keskittymistä. Väärän mallinen kypärä saa lisäksi ainakin mun oloni tuntumaan huomattavasti vähemmän turvalliselta kuin hyvin istuva yksilö.

Kuvan lähde: http://www.trot2.com/
Hanskat on myös yksi sellainen tekijä, joka voi auttaa paljonkin ratsastukseen sen myötä, että ohjien kädessä pitäminen helpottuu. Vaikka itsekin ratsastan aika pitkälti kaikenlaisilla hanskoilla normitilanteissa, valmennuksissa ja kilpailuissa vannon Roecklien nimeen. Roecklin hanskat ovat vaan ihan ylivertaiset materiaalinsa puolesta, ne ovat kuin toinen nahka käden päällä eivätkä haittaa ratsastusta alkuunkaan. Jopa fleecevuoriset talviversiot toimivat kivasti. On huomattavasti helpompaa ratsastaa hyvin, kun ohjat pysyvät napakasti kädessä ja niiden säätely tarvittaessa onnistuu helposti. Roecklien ainoa huono puoli on se, että ne kuluvat käytössä varsin nopeasti...

Kuvan lähde: www.redpostequestrian.co.uk
Housuissa kannattaa myös pohtia, että minkälaiset ovat omaan käyttöön parhaat. Omalla kohdallani nykyään on lähes pakko turvautua kokopaikkaisiin housuihin, sillä esimerkiksi Murden satulassa ei ole mitään toivoa pysyä puolipaikkaisilla housuilla... :) Toki on sellaisiakin ratsuja, kuten vaikkapa Sami, joiden selässä ei niin ole merkitystä, mitkä housut on, kun satula on Wintecin ihana synteettinen versio, joka imaisee ratsastajan syvälle satulaan kiinni. Pikeurin housut on malliltaan ja kestävyydeltään mun ihan suosikkeja, mutta eivät välttämättä aina sovi budjettiin, jolloin olen löytänyt ihan kivoja edukkaita housuja myös muista merkeistä. Kannattaa pitää silmät auki ja kokeilla, mitkä tuntuu parhaalta omaan jalkaan ja miettiä, millaiset parhaiten soveltuu omaan tarpeeseen. Mulla olis seuraaavaksi ajatuksissa kokeilla silikonipaikkaisia housuja, josko niillä munkin takamukseni pysyisi Murden penkissä...

Saappaat tai kengät ovat myös varsin ratkaisevassa roolissa ratsastuksessa ja niissä kannattaa myös pohtia sitä omaa käyttöä, jotta löytää mahdollisimman hyvän yhdistelmän omaan käyttöön. Mä vannon saappaiden nimeen, en todellakaan ole kenkä ja varsi-ihminen. Kengillä ratsastan oikeastaan vaan mun ihanien Mountain Horsen talviratsastushousujen (Polar Breeches) kanssa, muutoin käytössä on aina saappaat. Mun ehdottomat suosikit on mun Mountain Horsen talviratsastussaappaat, jotka ovat olleet niin tukevat ja toimivat, että olen itsekin hieman yllättynyt niiden laadusta. Varsinaisina saappaina mulla on Petrien jotkut aika perussaappaat ja käyttösaappaina tällä hetkellä Cavallon Sommer-saappaat. Saappaiden kanssa saan jalan tukevasti lähelle hevosta ja jalka pysyy koko ajan napakkana kun taas ilman saappaita jalat heiluvat minne sattuu... :)

Hevosen varusteet ovat toki yhtä lailla tärkeät, mutta ei tietenkään kaikille vaikutettavissa oleva asia, jos omaa hevosta tai omia varusteita ei ole. Niissä on kuitenkin hyvä miettiä etenkin niitä osia, joilla on suurin merkitys ratsastajan ja hevosen väliseen kommunikointiin elikkäs lähinnä satulaa ja suitsia. Satulan pitää olla ehdottoman sopiva hevoselle, mutta satulan tulisi olla hyvä myös ratsastajalle, jotta ratsastajan on mahdollisimman helppoa istua korrektisti ja mukautua hevosen liikkeeseen. Esimerkiksi Murden satula on kyllä Murdelle erittäin hyvä, mutta mulle se on istuimeltaan liian iso eikä anna riittävästi tukea oikein mistään kohdasta, jotta mun olisi helppo istua kyydissä Murden liikkeissä. Tämä ei tietenkään ole mukavaa myöskään hevoselle kun heilun ja hytkyn siellä selässä. Kunhan vaan rikastuisin, haluaisin ehdottomasti sekä Eemelille että Murdelle sellaiset satulat, joissa mun olisi myös mahdollista päästä istumaan hyvin ja helposti, sillä yhtä lailla kuin epäsopiva satula vaikuttaa hevoseen, vaikuttaa myös huonosti istuva ja huonosti hevosen liikkumista mukaileva ratsastaja. Tällä hetkellä joudun kuitenkin tyytymään kompromissiratkaisuihin, joissa hevosilla on sopiva satula, mutta mulla ei ole aina niin mukavaa siellä kyydissä. Eli muistakaa satulaa hankkiessa miettiä myös sen satulan sopivuutta ratsastajalle, sillä on huima merkitys omalle kehittymiselle, että pääsee ratsastamaan omalle kropalleen sopivassa satulassa!

Suitsissa kiinnitän toki huomiota suitsien laatuun, jotta ne ovat kokonaisuudessaan hevoselle mahdollisimman miellyttävät ja sopivat, mutta erityishuomion ansaitsee turparemmi, kuolaimet ja ohjat. Turparemmi riippuu hevosen pään muodosta ja sen herkkyydestä ja hevosille kannattaa kokeilla erilaisia turparemmejä ja pohtia onko niissä eroa ja toimiiko joku paremmin kuin toinen. Lisäksi niitä kannattaa välillä vaihdella, jottei hevosen turvan kohdat pääse "turtumaan" vaan paine vaihtelee eri kohdille turpaa. Eemeli on esimerkiksi erityisen herkkä kaikelle, joten se sai anatomisesti muotoillut suitset, jossa turparemmikin näyttää todella kivasti muotoillulta ja poni on kyllä vaikuttanut tyytyväiseltä niillä suitsilla.

Kuolain on ehdottoman tärkeää olla hyvä, sillä se on se väline, millä vaikutat hevoseen istunnan lisäksi eniten. Olen itse sitä mieltä, että haluan hevosellani olevan sille mahdollisimman miellyttävä kuolain suussaan, jotta se tekee mieluusti töitä minun kanssani ja siten meillä on mahdollisuus myös kehittyä yhdessä. Kuolaimissa panostan materiaaliin ja muotoiluun. Pääosin käytän Sprengerin Auriganista valmistettuja muotoiltuja kuolaimia, sillä koen niiden olevan hevosille mukavimpia.

Kommunikaatio hevosen kanssa tulee olla mahdollisimman hevosystävällistä ja selkeää ja siksi on tärkeää, että varusteet mahdollistavat sen. Myös ohjilla on tähän merkitystä, sillä ainakin itse huomaan suuren eron tuntumassa riippun ohjien laadusta. Preferoin itse kumikangasohjia tai ohuita kumiohjia, joista saa kivan kevyen tuntuman, mutta joita kuitenkin pystyy liikuttamaan käsissään kivasti tarvittaessa. Kangissa pidän nivelohjana useimmiten kumi-nahkaohjaa ja kankiohjana ihan normaalia hieman kapeampaa nahkaohjaa. Murden kanssa on viime aikoina ollut vaikeuksia saada pidettyä kangilla ratsastaessa ohjia riittävän lyhyenä, jonka takia olen pohtinut kokeilevani nahkanappulaohjia kankiin kunhan vaan saan aikaiseksi. Suosittelen kokeileamaan useanlaisia ohjia ja tutkailemaan, millä itse saa parhaimman tuntuman, sillä ohjilla todella on eroa!

Mutta homman ideana siis, että pohtikaa varusteitanne, sillä niissä on paljonkin eroja, jotka voivat tuoda tuntuvan muutoksen omaan ratsastukseen. Esimerkiksi hyvä hanska-ohja-yhdistelmä voi helpottaa huomattavasti pitämään ohjat kädessä, joka taas vaikuttaa tuntuman tasaisuuteen, joka vaikuttaa huomattavasti viesteihin, mitä välität hevoselle... Mukava kypärä ja vaikkapa turvaliivi voivat tehdä olostasi turvallisemman ja sitä kautta saatat yhtäkkiä olla hevosen selässä rennompi ja hevosesikin on sitä myötä rennompi jnejnejne. Vaikka välillä tuntuu siltä, että varuste kuin varuste, niin ei se vaan loppupeleissä ihan niin olekaan...

3 kommenttia:

  1. Jeeee. Just tänään puheltiin, et ne taitaa vielä olla just noi kumiohjat, jotka eniten syö sitä Roecklin pintaa... :( Mut hyvä yhdistelmä se on niin kauan kun vaan kestää!

    VastaaPoista
  2. Meillä Cami ilmoittaa varsin selkeästi, jos joku varuste ei sovi. Jos turpahihna on huono, ei pään ravistelusta tule loppua ja jos putsi on rutussa, niin jalkaa vispataan. Ihan hyvä että ilmoittaa selkeästi. (Mutta meillä on vinot pinot varusteita, jotka ei sopineetkaan käyttöön.)

    Itse muistan kun pienenä kypärävaihtoehdot oli tasan Wembleyn samettikypärä ja eihän se päähän sopinut. Hanskavaihtoehdot oli myös vähissä ja chapseissa ei ollut joustoja. Kaikilla oli Aiglen kumisaappaat. Kun sitten aloitin ratsastuksen myöhemmin uudelleen, oli ihan huikeaa miten hyviä varusteita löytyikään ja miten mukava niissä on harrastaa. Charles Owenin Showjumper on se kypärä mikä mulle sopii ja se päässä voikin olla sujuvasti vaikka kuusi tuntia putkeen. Epäsopiva kypärähän ei tosiaan edes suojaa samalla tavalla kuin sopiva.

    Ennen satula oli mulle "ihan sama", mutta kyllähän se huomaa, että vanhassa yleissatulassa on vaikea saada jalat hyvään asentoon, kun jalustinkoukut on liian edessä. Ja kun on muutaman kerran istunut sekä itselle että hevoselle sopivassa koulusatulassa, niin on kyllä satulakriteerit nousseet aika paljon. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tommoset hevoset on parhaita, jotka ilmoittaa, että jokin on vinossa, niiden tulkitseminen on vaan ajoittain hieman haastavaa... :)

      Hyvät varusteet on vaan <3. Nimim. Wembley-kypärällä myös harrastuksensa aloittanut

      Poista