lauantai 20. joulukuuta 2014

20. luukku: Kuuntele hevostasi!

Vaikkeivät hevoset puhua osaakaan, ne kertovat meille monia asioita, jos vain pysähdymme niitä kuuntelemaan. Vierasta hevosta on huomattavasti vaikeampi lukea kuin tuttua, mutta useimmat antavat kyllä varsin selkeitä merkkejä, jos niitä on halukas ymmärtämään. Itse olen huomannut, että olen kehittynyt huimasti ratsastajana sen jälkeen, kun hevoset muuttivat meille kotiin ja vähitellen opin lukemaan ja kuuntelemaan hevosiani paremmin. Ja kun oppii ensin lukemaan ja kuuntelemaan omiaan, on helpompi vähitellen lukea myös muita hevosia. 

Omista hevosistani näen hyvinkin nopeasti, onko niillä kaikki kunnossa, vai ahdistaako niitä jokin. Kun on mukana niiden elämässä päivästä toiseen ja toimii niiden kanssa useasti päivässä, oppii niiden tavat ja fiilikset. 
Onnellinen poni!
Kun niillä on kylmä tai nälkä, ne ovat kiukkuisia. Kun niillä on jotain normaalista poikkeavaa mielessä, ne ovat hämmentyneitä. Kun niillä on kaikki hyvin, ne ovat onnellisia. 
Ponde on varsinainen draamailija. Jos sillä on tylsää, se kehittelee heti paljon huonoja tapoja ja lopettaa myös syömisen. Jos sillä taas on paljon puuhaa ja aktiviteetteja, se on mitä onnellisin ja simppelein poni maailmassa. Välillä sen kanssa saa olla ratsastaessa ihmeissään, sillä sen ilopukit ja mahdolliset jostain ahdistuksesta aiheutuvat pukit voivat olla hyvinkin samankaltaisia. Sen viimevuotisten kaatumisesta johtuneiden selkäongelmien jälkeen olen aina tuntosarcet pystyssä tämän ponin kohdalla ja pyrin kuulostelemaan sitä ja sen suorittamista parhaan osaamiseni mukaan, jotta pystyn reagoimaan tarvittaessa riittävän aikaisin. 

Ponde reagoi kepukan käyttöön...
Ponden orius on myös aiheuttanut sille turhia stressitiloja ajoittain, mutta opettelemalla tunnistamaan nämä tilanteet ja ennakoimalla niitä, on säästytty turhilta vaivoilta. Tällaisissa asioissa Ponde on hyvin selkeä eikä jossiteltavaa jää niinkään. 

Murdea on ollut hyvin vaikea oppia lukemaan, mutta pikku hiljaa kuuden vuoden yhteiselon jälkeen olemme jo kohtuullisesti samalla aaltopituudella ajatuksiemme kanssa. Murden mielialat vaihtelevat ääripäästä toiseen sekunnin sadasosassa, mikä tekee siitä hieman hankalamman. Se voi yhdessä hetkessä olla lauhkea kuin lammas ja seuraavassa huomaat sen paenneen paikalta. Sen ahdistuessa sillä on todella nopea ja vahva pakoreaktio. 

Normielämässään Murde on aika tyytyväinen niin kauan kun sillä vaan on lämmin. Jos sille pukkaa kylmyys, se on varsin raivokas ja jumiutuu myös ihan kokonaan. Murde harvemmin stressaantuu hirvittävästi, lähinnä vaan hätääntyy ajoittain, jos jotain odottamatonta tapahtuu sen elämässä. Murde on kylläkin erittäin tarkkaavainen ja esimerkiksi vahtii mua jatkuvasti, jos teen pihalla jotain sen näköpiirissä. 

Ratsastuksellisesti Murde on aina aika samanlainen. Sillä ei nykyään juurikaan ole hyviä tai huonoja päiviä vaan se on juuri täsmälleen sellainen kuin millaiseksi sen ratsastaa. Täydellinen ratsastajansa peili. Jos mua huolestuttaa, sitä huolestuttaa, jos mua jännittää, sitä jännittää, jos mua ahdistaa, sitä ahdistaa, jos mä olen rohkea, se on rohkea, jos mä olen iloinen, sekin on iloinen. Murdesta pystyn lukemaan paremmin oman mielialani kuin hevosen mielialan. Toki silläkin on mielipiteitä ja hötkyilyjään, varsinkin vieraissa paikoissa, mutta kotona se pääasiassa on juuri sitä, mitä mä olen.

Purde nauttii kesän lämmöstä!
Eemeli on eniten meidän hevosistamme sellainen halinalle, joka on useimmiten hyvällä tuulella ja aina valmis pusuttelemaan. Tosin sen kanssa meni ensin vuoden verran aikaa ihan vaan siihen, että se oppi luottamaan meihin ja halusi olla meidän kanssamme. Sen jälkeen se on pääosin ollut aikamoinen halinalle. Se pitää rapsuttelusta ja jutustelusta ja kaikkien asioiden tsekkailusta.

Eemeli on ihan superutelias ja innokas tekemään kaikkea hauskaa. Se on helppo motivoida kaikenlaisiin hömpötyksiin, sillä sitä kiinnostaa kaikki. Se on esimerkiksi erään eläintenkouluttajaopiskelijan suosikkiharjoituskappale, sillä se lähtee mielellään seuraamaan esineitä ja toimii toivotusti. :)

Eemeli myös kyllästyy ja turhautuu nopeasti ja kehittelee omaa kivaa, jos sille ei ole riittämiin virikkeitä. Kupit ja kipot saavat kyllä kyytiä ja sisustus on uudessa uskossa, jos Eemelillä on ollut tylsää. Kyseinen poni on myös varsin dramaattinen halutessaan, sillä se todellakin kertoo, jos sitä joku ahdistaa. Se on yleensä positiivinen piirre hevosessa, sillä helpompaa on, että ne kertovat, että joku ahdistaa kuin ettei oikein ota tilanteesta selvää....


Kun tietää hevosistaan, millaisia ne ovat normaalisti ja mitä ne mieluusti puuhastelevat, huomaa heti, kun joku niiden käytöksessä muuttuu ja ne eivät olekaan normaaleja. Silloin niillä yleensä on joku huonosti ja asia vaatii toimenpiteitä. Tällöin ei tarvitse edes mennä selkään asti asiaa toteamaan vaan sen pystyy usein huomioimaan jo juurikin niiden käytöksestä tai vaikkapa siitä, miltä niiden karsinat näyttää. Ja aivan toinen maailma aukeaakin sitten kun nousee selkään, mitä kaikkea voikaan hevosesta sieltä käsin lukea... Nämä omat hevoseni ovat onneksi olleet nuoresta asti minulla, niin ei tarvitse lukea niistä niinkään sellaisia muistijälkiä, mitä saattaa olla hevosissa, jotka ovat kiertäneet paljon maailmaa.

Kuunnelkaa siis hevosianne ja ratsujanne, kun ne teille kertovat maailmastaan. On suuri arvo osata kuunnella ja lukea hevostaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti