16. luukku: Uskalla epäonnistua!

Mukavuusalueelta poistuminen on meille useimmiten ikävä ajatus, sillä mielessä hiipii pelko epäonnistumisesta. Tai ainakin tämä on oma henkilökohtainen kokemukseni ja näkemykseni asiasta. Miksi sitä edes haluaisi yrittää jotakin, jos tietää sen epäonnistuvan... ;)

Kehittymisessä on kuitenkin se ikävä puoli, että jos haluaa kehitystä tapahtuvan, on pakko välillä astua osaamisen ja sitä myötä mukavuusalueen ulkopuolelle, epäonnistua, harjoitella ja lopulta myös toivottavasti onnistua. Epäonnistumista ei siis kannata pelätä vaan kannattaa ottaa se rakentavasti ja oppia siitä. 

Joskus epäonnistuminen on pienempää, joskus suurempaa ja joskus tuntuu, että se on ylitsepääsemättömän suurta. Jälkeenpäin ajateltuna epäonnistumiset ovat kuitenkin toimineet hyvänä oppina. 

Esimerkkinä epäonnistumisista kerrottakoot vaikka Samin laukanvaihdoista, joiden kanssa hakkasin pari vuotta päätä seinään. Tein satoja ja taas satoja vaihtoja, jotka aina epäonnistuivat tavalla tai toisella, mutta tämä työskentely samalla kehitti koko ajan hevosta, sen kuntoa, nopeutta ja koordinaatiota ja tänä päivänä suurin osa vaihdoista on jo puhtaita. Vaikkei todellakaan ollut aina helppoa motivoitua harjoitteluun, joka sisälsi paljon epämääräistä loikintaa sinne ja tänne eikä yleensä yhtään onnistumista, se oli vain tehtävä, jotta pystyi kehittymään tiellään eteenpäin. 

Samalla lailla esimerkiksi kilpaileminen Murden kanssa on ollut lähes taattu epäonnistuminen jännityksen ja kivettymisen takia, mutta on pakko ollut ottaa riski, jos haluaa joskus sen hevosen kanssa päästä ongelmista yli. Joka kerta on toive hyvästä suorituksesta, mutta myös pelko epäonnistumisesta. Tähän taipaleeseen on sisältynyt tulosprosentteja 37% ja 65% väliltä ja tällaisessa tapauksessa voin sanoa niiden onnistumisten tuntuvan vielä paremmalta kaikkien niiden epäonnistumisten jälkeen.

Epäonnistumiset ovat varmasti osa kehitystä lajissa kuin lajissa, niistä pitää vain ottaa opikseen ja harjoitella enemmän! Jos ei koskaan epäonnistu, ei selkeästikään haasta itseään riittävästi eikä siten voi myöskään kehittyä! :)

Vilpun kanssa kehittyminen on vaatinut paljon mukavuusalueelta poistumista, paljon pään hakkaamista seinään, paljon epäonnistumisia, mutta lopulta myös onneksi niitä onnistumisia!

Vieraat paikat on aina Murdelle haastavia ja jokainen kerta uudessa paikassa on meille haaste. Tässä Murde päätti kytätä maneesin pohjaa eikä suostunut astumaan erääseen kohtaan, jossa hiekka oli hieman eri näköistä kuin muualla. 

Pondea komentaessa voi käydä näin. On niitä päiviä, ettei halua sen kanssa joutua neuvotteluun, mutta yleensä neuvottelun jälkeen kaikki on niin pitkään niin mukavasti, että se kannattaa! :)

Tässä piti siis tapahtua laukannosto... Ei sit mennyt ihan nappiin. Näinkin voi käydä...

Samin laukanvaihtotyylinäyte. Aina ei ole ollut ihan helppoa... :)

Matkalla rataennätykseemme, 37% He B:3, ei yhtään hyväksytysti suoritettua liikettä... Pistäkääpä paremmaksi!