2. luukku: Vaikea hevonen

 Vilppu on yksi vaikeimmista tuntemistani ratsuista, mutta se on opettanut minulle itsestäni ja omista virheistäni todella paljon!

Taitavaksi ratsastajaksi kehittyminen vaatii useita satoja ratsastuskertoja ja ainakin useita kymmeniä eri ratsuja. Jokainen hevonen opettaa jotakin ja jokainen ratsastuskerta on tärkeä kehittymisen kannalta. Jos menee hyvin, on tärkeää ymmärtää, miksi meni hyvin ja saada siitä sitä hyvää itsevarmuutta omaan ratsastukseen ja jos menee huonosti, on tärkeää ymmärtää, miksi meni huonosti ja oppia siitä. 

Omasta mielestäni eräs suurimmista tukipilareista omalle kehitykselle on kohdalleni osuneet todella vaikeat hevoset. Kun 20-vuotiaana sain käyttööni FWB-ruuna Mazarinin, opin mitä vaikealla hevosella ratsastaminen on. Joka kerta kun kävin valmennuksessa, sain uuden tavan ratsastaa sitä, sillä jos jäi junnailemaan kerrasta toiseen samalla tavalla, ei homma edennyt mihinkään vaan hevonen vaan tylsistyi ja turhautui. Silloin sain jo työkalupakkini täydeltä työkaluja käydessäni Nipsun sekä Ninnin valmennuksissa. Mutta ne hetket, kun kaikki onnistui, ovat niitä hetkiä, joiden takia (tai ansiosta) olen lajin parissa edelleen. Kun sain sen pienen hetken ajan ison hevosen tanssimaan allani, olin totaalisen koukussa. 

Murdesta tuli myöhemmin se hevonen, joka astui Massen suuriin saappaisiin. Masse oli rautias läsipää ja kuinka ollakaan, se ensimmäinen oma hevoseni oli myös rautias läsipää! :) Ja vuosia myöhemmin, olen joutunut huomaamaan, että Murde on myös se vaikea hevonen, joka jatkaa minun opettamistani yhtä lailla kuin Masse aikanaan. 

Murde, elämäni hevonen, vaikka vaikeaa sen kanssa useimmiten onkin!

Vaikean hevosen kanssa joutuu hakkaamaan päätä seinään, turhautumaan ja lähes luovuttamaankin välillä, mutta myös ajattelemaan paljon, kokeilemaan erilaisia lähestymistapoja ja muuntautumaan itse ratsastajana. Vaikean hevosen kanssa ei koskaan pääse helpolla, mutta kun joku onnistuu, jatkuu voittajafiilis pitkään. Kun osaa ratsastaa vaikealla hevosella, osaa ratsastaa myös helpolla hevosella..! Tämä ajatus on se, mikä motivoi ratsastamaan näitä haastavampiakin tapauksia. Sinä päivänä kun saan luotsattua Murden kunnialla läpi vaativan tason kouluradasta, tiedän todella oppineeni jotain ja tehneeni työtä sen eteen. Samaa fiilistä ei tule, jos hyppään helpomman jonkun muun kouluttaman hevosen selkään ja teen saman... 

Vaikeita hevosia ei siis kannata karttaa vaan ottaa niistä opiksi, ne ovat ehdottomasti parhaita oppimestareita mitä maa päällään kantaa. Mutta ehkä ainoaksi omaksi hevoseksi ei välttämättä kannata sitä maailman vaikeinta hankkia. ;) On kiva, että vastapainoksi saa välillä niitä onnistumisen fiiliksiä vähän helpommallakin ja että joka päivä ei tarvitse etsiä motivaatiota ratsastukseen kissojen ja koirien kanssa... :) 

Joskus vaikeasta voi kuoriutua jopa helpompi, Akun kanssa alku yli 4 vuotta sitten oli todella vaikeaa, mutta nyt se on jo todella mukava ratsu!